Lucifer – kuuma tuttavuus Afrikasta

Kahtena ensimmäisenä vuotena ilmastointir2d2 on pitänyt yöunet kelvollisina kun ulkona on ollut viikkotolkulla ennätystahtia lyöden jatkuvasti 38 varjolämpötiloja, ja yölläkin 22-23 kylmimmillään. Jännityksellä odotimme minkälainen mahtaa olla tämän vuoden heinä-elokuun lämpökertymä, josko hieman vähemmälläkin päästäisiin (henkilökohtainen optimi: 32).

Enter Lucifer. Nyt on jo joitain viikkoja nautiskeltu afrikkalaista näkemystä kesästä. Ihan suoraan Saharasta. 40 asteen maagista rajaa on riepoteltu päivästä toiseen kuin mätää kukkoa; joka on korkeintaan keskitasoinen aasinsilta siihen, että pöydän kulmille ei kannata unohtaa mitään sellaista ruokaa jonka haluaa myöhemmin syödä saman värisenä.

Kummallisesti sitä aklimatisoituu (vaikea sana sanoa nopeasti peräkkäin kymmenen kertaa, tai edes kerran) ja nyt kun sääennusteet lupaavat Luciferin kirvoittavan otettaan, on jo sitä tavallaan ikävä. Yöllinen ‘viileys’ 23-24 asteessa (puoliltaöin vielä 30) ja pulikointi uima-altaassa – siinä vaan on jotain.

Ilmastonmuutos näyttäytyy vähän eri kulmassa täällä kuin esim. Skandinaviassa johon keski-Euroopan yllä oleva jo pari kuukautta oleva suihkuvirtaus on ohjannut kylmät ilmat ja sateet – ja pitänyt tällä puolella saunaa.

Luciferista asiaa:

Reuters – enkuksi

Suomeksi

Italiaksi

Maatalous ei tästä tilanteesta pidä, ainoa poikkeus lienee viinifanaatikot; tällainen sää voi tuottaa erinomaisen maistuvaa viiniä kunhan edes rippunen vettä tulisi silloin tällöin.

20170806_124856_resized

Naapurin rypäleet kärventyvät

Lämpöä piisaa, vettä ei ja kolmas kausi

Suihkuvirtaus jakaa Eurooppaa kahteen leiriin (pitää vieläkin kutinsa: Sitkeä tilanne) ja tällä puolen rintamaa ollaan todella lämpimissä oloissa. Tällä viikolla ollaan pysytelty ihanteellisissa 30+ päivälämpötiloissa, mutta ensi viikolla Afrikan korkeapaine työntää lonkeronsa tännekin ja elohopea kiipeää varjossakin jopa 42 -asteeseen. Vettä ei ole satanut tällä alueella kunnolla sitten toukokuun ja ihmetyttää mistä sitä vettä vaan riittää; uima-altaitakin täällä totisesti riittää – ja niille käyttöä.

tarkkailu

Optimaalinen paikka jäähdyttelyyn sekä viinirypäleiden kasvun tarkkailuun.

Paikallisessa kaupassa on jo näkynyt pitkään turistien saapuminen, sekä ulkonäöstä että keskipituuden nousuna. Viikonloppuvisiitti Lericiin ja sieltä Cinque Terreen muistutti jälleen että tämä ei ole optimaalinen aika lomailla; turisteja on niin paljon että kaikkialla on hitautta ja hermoja alkaa kiristämään jonottaminen joka paikkaan. Jos lomiltaan pystyy, niin touko- ja syyskuu ovat ylivoimaiset sekä sään että turistien määrän takia.

0610

Lericissä hotellin partsi. Kyllä kelpasi istuskella.

0611

Ei mitään ihmeellistä, mutta paljon värejä ja yksityiskohtia.

0614

Saavutaan laivalla Portovenereen.

0615

Portoveneren linnoitus sammakkonäkökulmasta.

0617

Tuli Game of Thronesnäkymät mieleen. Sieltä etelämmästä.

0613

Lericen rantanäkymät. Biitsi siinä sivussa.

0612

Lericessä spinningmassatapahtuma. Ihmetytti miten jaksoivat polkea tuntitolkulla 35 asteen lämpötilassa.

0616

Cinque Terren ensimmäinen ‘maa’; Riomaggiore. Kaikki on tiukkaan pakattu.

0601

Cecinan vesipuistossa (Acqua Village)

0602

Tämä näytti hauskalta. Olisi pitänyt mennä itsekin pelaamaan, ensi kerralla ehkä…

0603

Joutenoloa, kun ei itse paljon mäissä jaksa – eikä uskalla – aikaansa viettää

0604

Vesihauskaa isoille ja pienille.

0605

Tukat uudessa kuosissa kaunottarilla.

0620

Meri ärjyy Fiumicinossa.

0618

No, okei, poseerataan hetki.

machiavelli

Paikallista ruokaa Macchiavellissä. Mahaan asti päätyi ehkä noin 1/3. Tosi hyvää ja harvinaisen kokoinen annos italialaiseksi.

milano1

Milanossa aseman kieppeillä.

duomo2

Milanon näkymiä keskustassa.

duomo

Il Duomo, Milano.

konsertti1

San Siro, Depeche Mode, täältä tullaan.

sansiro

Paikka oli vähän sivussa, mutta hyvin kuului. Kyllä meni kylmät väreet kun koko stadion seisoi ja lauloi Personal Jesusta …

0607

Lucca, Summer Festival. Il Volo ja siltä näyttää että esiintyjien ja seuraajien ikäero on ainakin 50 vuotta.

0608

Läpänheittoa, musiikkia ja upeita ääniä.

0609

Luccan vanha kaupunki muureilta katseltuna.

Tallenna

Tallenna

Aika on suhteellista

Sanoi Einstein. Mutta vanhemmiten vasta ymmärsin mitä hän sillä todellisuudessa tarkoitti. Hän ei tarkoittanut että mitä kovempaa mennään, sitä enemmän aika hidastuu niillä kovaamenijöillä verrattuna hitureihin. Ei, hän tarkoitti että mitä pidemmälle on elämässä kulkenut, sitä nopeammin aika kulkee. Niillä menneillä.

Luulin että edellisestä blogista on vierähtänyt kaksi viikkoa, mutta mitä vielä, tasan kuukausi on siitäkin jo aika mennyt kuin Frecciarossassa. Hidastuisiko aika jos ei tekisi yhtään mitään? Varmaan sairasvuoteella tai vanhainkodissa. Mutta mieluummin toki näin. Lapsuudesta muistaa hyvin kuinka varsinkin jouluaatot kestivät vähintään pari viikkoa. Ja muutenkin piti aina oikein miettiä mitä sitä seuraavaksi puuhaisi, kun aika kävi pitkäksi. Äsken oli viisikymppiset, huomenna kuusikymppiset…no, eiköhän tässä kesällä altaan reunalla ala kaikki hidastumaan. Helteisellä kelillä turha energia muutenkin karisee ja ainoa mikä huvittaa on lukeminen, loikoilu, uiminen ja skumpan maistelu. Viime vuonna allas otettiin käyttöön jo huhtikuun viimeisinä päivinä mutta tänä vuonna BigBlu allashuoltofirma on jo kaksi kertaa perunut altaan remontin ja täällä sitä hikoillaan (+30) Hannibal -korkeapaineen alaisuudessa ilman allasta ja toivotaan että kolmas kertaa toden sanoo; 5.6.

wp_20170519_09_47_37_pro

Karvinen etsii sisiliskoja

wp_20170501_13_06_36_pro

Koulun järjestämissä juhlissa riitti ainakin järjestäjiä

wp_20170501_13_40_35_pro

Luovalla järjestelyllä saatiin järvi aikaiseksi koulun pihalle

 

wp_20170501_11_40_59_pro

Sitten musisoitiin tuttuun tapaan.

wp_20170505_16_19_42_pro

Koulukamun kanssa puistossa Arnon penkareella pelleilemässä

wp_20170520_16_43_14_pro

Nuorimmaisen synttärikemuissa oli kansainvälinen meininki

wp_20170520_17_20_39_pro

Puhkutaan kynttilät ja lauletaan ‘paljon onnea vaan, tanti auguri a te, happy birthday to you…’

wp_20170520_16_28_09_pro

Viime vuonna heitettiin mölkkykisa, nyt lapset keksivät ihan omia juttuja …

Tallenna

Tallenna

Wappua kaikille – festa del lavoro

Vappua juhlitaan täällä Italiassakin, onhan kyse kansainvälisestä työn juhlasta. Poika aiheeseen liittyen kommentoi näpsäkästi; ‘miksi työn juhlaa juhlitaan lomailemalla’.

En tiedä onko täällä punaisten lippujen marssitraditiota, Mantan lakitusta tms., mutta räntäsadetta ei tarvitse pelätä. Toisaalta, kommunisteja on paljon perinteisesti saapamaasta löytynyt, joskaan ei ihan samassa merkitykessä kuin esim. Suomessa. Viime vuonna tähän aikaan pulikoitiin jo uima-altaassa, mutta nyt ollaan vähän vaiheessa kun allas pitäisi remontoida. Parin viikon päästä viimeistään voidaan kausi puhaltaa käyntiin.

Vapun päivää vietetään työn merkeissä; koulu järjestää ‘festa di primavera’ (kevään juhla) ja sinne sitten riennetään huomenna ainakin nyt muutamaksi tunniksi asiaan omistautumaan.

Vapun aatonaattoa juhlittiin kävelemällä reipas lenkki http://www.poggiovalicaia.it/poggiovalicaia.it/home.html Parco di Poggio Valicaiassa. San Cascianon ja Firenzen välillä on kukkularyväs jonka korkeimmalla huipulla loistaa öisin kirkas valo. Yritin Google Earthin avulla hahmotella mikä kukkula ja missä se olisi mutta en siitä ihan varmuuteen päässyt. Sitten huomasin että juuri sillä alueella on ym. puisto ja ei muuta kuin auto alle ja sinne haahuilemaan. Valonlähdettä ei löytynyt, vaikka pää märkänä ravasimmekin, mutta tulipa tsekattua puisto ja vähän ympäröivää aluetta muutenkin. Ruuhkaksi asti ei porukkaa ollut ja siellä sai rauhassa kävellä metsän siimeksessä ja välillä avautui mukavia näkymiä esim. Firenzen suuntaan. Buongiornot sai heittää fillaroitsijoille tämän tästä, tuossa maastossa olivat hyvin paksut renkaat tarpeen.

wp_20170429_11_55_11_pro

Järvimaisemaa puistossa. Oiva piknikpaikka.

wp_20170429_13_01_45_pro

Alhaalla laaksossa Firenze, pohjoisen suuntaan Apenniinien huippuja

wp_20170429_13_41_29_pro

Näkymä etelään jossa siintää kotikylä San Casciano

 

wp_20170405_17_23_04_pro

Terhakkaasti on alkanut rypäleillä kasvu, joskin paha kuivuus on vaivannut.

wp_20170428_10_24_48_pro

Rehevä yhdistelmä ruusuja, salviaa ja rosmariinia kotipihalla

wp_20170403_19_33_51_pro

Auringonlaskun tunnelmissa…

 

wp_20170403_16_58_19_pro

Elämänlaatu nousee kun työntää nenänsä sireenin kukkaan

 

wp_20170416_14_25_33_pro

Käytiin varmuudeksi toteamassa että edelleen se on vinossa.

 

wp_20170330_16_44_25_pro

Joka kohta kukkii huhtikuussa

 

wp_20170416_16_48_49_pro

Luccan keskusaukio on oiva paikka vaikkapa lasilliselle proseccoa

 

wp_20170416_16_26_56_pro

Tornissa kasvaa puu…

wp_20170416_16_25_19_pro

Luccan kauniit näkymät näköalatornista

wp_20170416_15_59_31_pro

Tori jossa ostettavissa vaikka mitä vanhaa kivaa

wp_20170416_15_51_18_pro

Luccan vanhaa kaupunkia ympäröi muuri, jonka päällä on mukava vaikkapa reippailla

wp_20170417_12_18_06_pro

Vieraita Suomesta lämmittelemässä kesäisessä säässä

Tallenna

Kevät keikkuen tulevi – aina se siitä keväästä jauhaa

Vai pitäisikö sittenkin pohdiskella Italian talouden yhä vaan kasvavaa julkista velkaa, jättimäistä nuorisotyöttömyyttä, huonoja liksoja, poliittista toivottomuutta (Cinque Stelle…) tai kenties Afrikan suunnalta tulevaa kansainvaellusta. Ruokapöydässä ehkä, mutta ei jaksa nyt blogissa.

Jokainen suomalainen ymmärtänee sananparren merkityksen intuitiivisesti, selittämättä. En tiedä onko italiassa vastaavaa sanontaa, mutta keikkuilua on tänä viikonloppuna nähty. Edit: Marzo e pazzo: https://it.wikipedia.org/wiki/Marzo_pazzerello,_guarda_il_sole_e_prendi_l%27ombrello  ‘maaliskuu on hullu’. Ajatuksena tuossa sananparressa on juuri sama kuin suomenkielisessä vastaavassa.  Eilen lauantaina oli Firenzessä varjolämpötila nakuystävällinen, 26-27. Talsin pitkin kaupunkia nautiskellen ihanasta lämmöstä pojan mellastaessa luokkakaverinsa synttärikemuissa keskustan liepeillä olevassa puistossa(Cascine). Turistit kuoriutuivat ahkerasti vaatteistaan ja juomat maistuivat. Tänään sitten keikahti lämpötila 16 asteeseen johon lisäpotkua toi puuskainen tuuli. Vaatekerroksia lisättiin huolella. Toki eteläsuomalainen kevään keikkuminen on paljon dramaattisempaa; lämpötila voi olla -20->+10, taivaalta voi tulla mitä tahansa tavaraa ja säätyyppi olla mukavan keväinen tai umpitalvinen.

wp_20170325_11_58_54_pro

Arno joen rantapenkkaa pitkin on hyvä lenkkeillä ja/tai palvoa aurinkoa

wp_20170325_12_16_02_pro

Isossa puistossa mahtuu temmeltämään. Mikä-lie puu vaaleanpunaisine kukkineen anastaa ansaitun huomion

wp_20170325_12_55_14_pro

Kuvaaja on istahtanut Duomon aukiolla varjoon nauttimaan jääkylmän oluen. Turisteja on mukava tarkkailla.

San Cascianon keskiaikabileet

http://www.sancascianovp.net/news-slider/6815-carnevale-medievale-sancascianese

Vaivaa oli kerrakseen nähty. Koko kylä oli varustettu tapahtumaan ja keskiaikaisiin pukuihin sonnustauneita sankareita oli vauvasta vaariin ja varmaan muutama sata ihmistä ainakin. Lisäksi oli tarjolla taisteluita, esityksiä ja tietty kaikenmaailman herkkuja ja rihkamaa.

wp_20170326_12_37_03_pro

Kyläjuhlia viritellään puolen päivän aikoihin keskusaukiolla. Contradojen jako näkyy lipuista, meidän suuntaan on kukkolippuja.

wp_20170326_17_10_28_pro

Osasto n/kuinkahan monta

wp_20170326_17_10_16_pro

Ja seuraava…

 

Mai 16 vee

Klassisen pitkäpiimäisesti voin todeta ihmetellen että miten siitä on jo muka 16 vuotta. Alku ei totisesti ollut helpoimmasta päästä, mutta nyt tuloksena on kaunis ja fiksu Elovenatyttö. Kyllä kannatti.

kuva-015

Pikkusiskon kanssa

wp_20170329_21_48_26_pro

Synttärikekkerit pizzeriassa

 

Serkun viinit, osa mitä-lie

Viinisato vuosimallia 2016 alkaa nyt olla juomakelpoista. Lähipelloilla tuotettujen rypäleiden tummanpunaista nektariinia saimme pari pulloa maistiaisiksi isännän tuomana. Hieman tuoretta, aavistuksen raakaa makua on aistittavissa luonnollisesti, mutta taattua tavaraa on taas valmistumassa. Slurps.

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

L’Espressoa, Pisaa ja vähän Waldorfiakin

Väite ja sen paikkansapitävyys

Uudessa L’Espressossa oli mielenkiintoinen artikkelikokonaisuus; haastellinen yritys hahmottaa miten mm. digitalisoitunut maailma, muuttuneet lukutavat ja ‘filter bubble’ (https://fi.wikipedia.org/wiki/Informaatiokupla) laajassa merkityksessä jopa muuttavat tai ainakin vaikeuttavat asioiden ennustettavuutta; suositut esimerkit ovat tietenkin Brexit ja Trump. Miksi myös galluppien luotettavuus on kärsinyt. Mikä liittyy mihinkin.
Samassa yhteydessä mainittiin Suomen laskeneet Pisa -tutkimusten tulokset ja toisaalta että Suomi on maailman kärkimaita koulun ‘digitalisaatiossa’ siinä merkityksessä että oppilaille halutaan parhaat mahdolliset välineet, kuten tabletit yms. Tässä nähtiin yhteys. Tuossa kohtaa omista aivoista kuului pieni rasahdus ruostuneitten rattaitten käydessä ylikierroksella; noiden asioiden välilläkö korrelaatio? Ja entä sitten?
Muistattehan mikä ero on kausaliteetilla ja korrelaatiolla? Aina kun nukun kengät jalassa yön ja aamulla on pää kipeä, syynä pääkipuun ovat kengät. Vai joku muu syy? Korrelaatio-joo, kausaliteetti-ei. Mitä korkeampi lämpötila, sitä enemmän jäätelöä myydään. Korrelaatio ja syy-seuraus, kyllä. Toinen esimerkki oli halpamaisesti lainattu tuolta: https://en.wikipedia.org/wiki/Correlation_does_not_imply_causation
Mutta siis; miten lähestyä epäilyttävää väitettä->tabletin käyttö koulussa heikentää Visa -tuloksia. Ei muuta kuin KVG.
Business Insider:
http://www.businessinsider.com/why-finland-fell-in-the-pisa-rankings-2013-12?IR=T
Selityksiä: huono taloudellinen tilanne, väärät päätökset menneisyydessä.

Kanadalaisen British Columbian artikkeli on mielenkiintoinen jo siitäkin syystä että on mielenkiintoista kuulla mitä tuolla maailmannurkalla puuhataan ja mietiskellään:
https://thetyee.ca/Opinion/2016/12/15/Global-Student-Test-Results/
Selityksiä: väärät hallituksen säästöpäätökset, epätasa-arvoisuus jotka toisaalta ovat ristiriidassa B.C:n omiin havaintoihin.
Washington Post ja pojat ovat poikia
Tässä mennään omastas mielestäni jo syvemmälle ja analyyttisempaan kerrokseen:
https://www.washingtonpost.com/local/education/finlands-schools-were-once-the-envy-of-the-world-now-theyre-slipping/2016/12/08/dcfd0f56-bd60-11e6-91ee-1adddfe36cbe_story.html?utm_term=.d32463cfa862
Täältä alkaa löytyä yhteyksiä alkuperäiseen kysymyksenasetteluun; ongelma olisikin pojissa ja heidän liiallisessa ruutuajassa. Tyttöjen suoritustaso on pysynyt ennallaan. Eli syy onkin pojissa?

 
Ruutuaika ja Waldorf -koulu
L’Espresson jutussa myös todettiin että jopa teknologian edelläkävijät ovat havainneet että kenties ei olekaan hyvä idea että lapset räplivät laitteita koulussa vaan kenties steinerilainen meininki voisikin olla viisampaa:
https://www.theguardian.com/technology/2015/may/23/screen-time-v-play-time-what-tech-leaders-wont-let-their-own-kids-do
Jos siis voitaisiin osoittaa että suomipoikien heikentyneet Pisa -tulokset johtuvat ainakin jossain määrin liiallisesta ruutuajasta, voisimme kenties löytää asialle kausaliteettia. Pitää myös muistaa se että moni maa on panostanut Pisa -kokeisiin paljon ja melko varmasti sillä on myös oma selityksensä vajonneisiin tuloksiin. Lisäksi monessa artikkelissa pohditaan mittaako Pisa oikeita asioita(mikä on oikea…) ja kannattaako ylipäätään tehdä panostuksia koululaitokseen Pisa -tutkimuksissa menestyminen vain mielessä.
Kenties siis alkuperäisessä L’Espresson väitteessä on jotain perää, joskin huoli pitäisi kohdistaa poikiin ja vähentää ruutuaikaa. Asiakokonaisuudessa lienee niin monta muuttujaa että yksiselitteisien totuuksien löytyminen on niin epävarmaa että vain arvioita voi esittää eikä mitään täsmällisiä prosenttilukuja. Itse mutuna olisin huolissani siitä että jos pitkäjänteisyyttä vaativa kirjan lukemisen taito (kirjakin voi tietenkin olla tabletilla, itse käytän sitä paljon) heikkenee oleellisesti, mitä se tekee lasten älylliselle ja analyyttiselle ajattelulle. Sivumennen sanoen, sellainen malli löytyy Trumpista joka mainostaa ettei lue kirjoja vaan katselee vain uutislähetyksiä. Pääsee niinkin siis pitkälle.

wp_20170228_15_20_36_pro

Waldorfilaistan esitys. Mukana yksi oma nöpönassu.

Livenä: https://www.youtube.com/watch?v=vV7cONyavfg

Lopuksi todettakoon että omat lapsemme opiskelevat juurikin Waldorf -koulussa ja siellä ei totisesti teknologiaa suosita. Kaikki tehdään omin pikku kätösin ja ja fiilispohjalta voi todeta että siinä paljon enemmän hyvää kuin epäilyttävää, vaikka kaikkea sieltä tulevaa puhdasoppisuutta ei kyllä aina jaksa ymmärtää. Kaikkea toimintaa ei tietenkään näin ulkkarina osaa sanoa johtuuko se italialaisuudesta, waldorffilaisuudesta, juuri tuosta koulusta ja sen toimintatavoista vai/ja kuitenkin luultavimmin näiden kombinaatiosta. Suomalaisiin lapsiin verrattuna täällä ei totisesti älypuhelimia varsinkaan nuorimmilla kädessä tapaa. Onko se hyvä vai huono asia, riippunee kysyykö tätä lapselta itseltään vai hänen vanhemmaltaan.

Kevät

Se on täällä. Se alkoi keskiviikkona 7.3. Katsokaa vaikka. Samassa kuvassa kukkiva rosmariini ja manteli. Toisaalta kaukana näkyvät vielä lumiset Apenniinien huiput. Viikonlopuksi päivähuiput 20:n nurkilla. Skumpat kylmään hyvissä ajoin. Nautitaan.

wp_20170308_12_59_24_pro

Sinistä ja vaaleaa monessakin kohtaa

 

wp_20170307_16_41_25_pro

Illan pidentämät varjot paljastavat kuvaajan pällistelemässä maisemaa Firenzen suuntaan ja kukkivaa hedelmäpuuta

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Helmikuu toi taidetykityksen ja kenties kevään

Gli Uffizi

1,5 vuotta on näillä Firenzen kulmilla jo asuskeltu, ja lukemattomia kertoja sitä ennenkin kylillä käyty, vaan eivät ole aiemmin askeleet johtaneet Uffizin galleriaan. Tähän asiaan tuli kertaikaikkinen ja pysyvä muutos 4.2. Liput varattiin etukäteen ja miltei koko perheen voimin(keskimmäinen priorisoi ‘pelitaiteen’)  suunnistimme kohti tätä taidemekkaa. Turistikautena Uffizin sisäpihoja kiertää jopa satojen metrien jono, silloin sinne ei kannata siis suinpäin änkeytyä, ellei ole lippuja tullut varattua. Toki Firenzen näkymiä ihastelemassa on massoittain turisteja läpi vuoden, mutta ruuhkaisinta lienee touko-syyskuussa, joista heinä-elokuu pahimmat.

wp_20170204_10_56_28_pro

Venusko se siellä syntyy…

wp_20170204_10_50_11_pro

Kuka tämän maalasikaan?

Noin kahden tunnin hikinen (takkeja ei voinut jättää narikkaan ja ulkona sentään on talvi, joten riepuja oli päällä joitakin kerroksia…) ja intensiivinen taidepläjäys tuli jätettyä historiaan. Aluksi etenimme hitaasti ja taulujen esittelytekstejä sekä ostamaani opasta tuli luettua ahkerasti, mutta jossain vaiheessa hiipi ymmärrys että joku raja taidenautinnoillakin per päivä. Sitten vauhti kiihtyi ja alakerran galleriat mentiin jo tosi vauhdilla läpi. Kovia nimiä ja hittejä mahtui kierrokseen niin paljon että ähky meinasi yllättää. Jossain vaiheessa Jeesuslapsiaiheisten teosten näkeminen alkoi tuottaa ylivuotoa aivoissa; aikakautensa kuvia toki mutta rajansa kaikella, muut aiheet alkoivat kiinnostaa enemmän, onneksi niitäkin sentään riitti. Kierroksen jälkeen pää oli täynnä taiteellista tavaraa joka oli selvästi vielä jälkiprosessoinnissa sekä raahustamisesta puhkiolevat jalat. Kenties vielä toistekin!

wp_20170204_11_19_14_pro

Katoissa riitti katsomista.

wp_20170204_11_23_22_pro

Ponte Vecchio galleriasta tuijotettuna

Aiheet medioissa

Rigopieno edelleen, Trumpin mölinä luonnollisesti, Italian velkaantuminen ja EU:n huomautukset siitä, nuorisotyöttömyys, milloin-pidetään-vaalit-Renziflopin-jälkeen ja yhä vaan paheneva pakolaisongelma Afrikan suunnasta. Ja tietenkin Champions liiga jatkuu ensi viikolla…

wp_20170129_16_01_08_pro

Parin viikon välein jännätään paikan päällä violoiden edesottamuksia. Puoliajalla kulkue viihdytti seurakuntaa.

wp_20170131_16_10_50_pro

Alennusmyynnit menossa…

Serkun viini on herkkua

Serkun viinipellot ympäröivät taloamme ja minkälaista eliksiiriä niiden rypäleistä tuotetaankaan. Olimme ostaneet yhden satsin maisteltavaksi jo aiemmin ja sitä hunajaa himottiin lisää. Pöytäviiniksensä se on uskomattoman tummaa ja voimakkaanmakuista, huomattavasti kalliimmistakaan viineistä ei sille löydy haastajaa. Tämän hintatason viinejä ei Suomessa myydä ollenkaan; pullolle tulee hintaa 2,5€, ja jos ostaa ‘fuso’tonkan, niin litrahinnaksi tulee 2-3€. Lampsimme ystävällisen isännän tilalle viiniä vonkaamaan ja sieltä sitten löytyikin koko perhe, isännän juuri saapuessa työn touhuistaan. Saimme kuulla pienen historiikin talosta, joka on noin 200 vuotta vanha. Perheen tytär, noin 7 vuotta, esitteli reporankaa kaniaan. Kaninpoikasia oli ollut vaikka kuinka monta mutta jotkut olivat karanneet, jotkut olivat joutuneet hiiren syömiksi(?) ja ties mitä kohtaloita niiden eteen oli tullutkaan, en ymmärtänyt kaikkea. Tämä tyttö leikkii miltei päivittäin nuorimmaisemme kanssa ja on ilo kuulla sitä italianpapatusta mikä heistä irtoaa.

Viiniä saimme mukaamme kuusi pulloa ja siinä olikin sitten melkein koko edellisen vuoden sadon viimeiset tipat. Viime kesän sadon viinin pitäisi valmistua muutaman viikon päästä, jäämme jännityksellä odottelemaan koemaistelua.

11.2. alkaen kevät?

wp_20170211_11_32_39_pro

Narssiseja puskee esille

wp_20170211_11_46_44_pro

Hiki alkaa tulla näissä mäissä

Tammikuu jää omaan mieleen kylmänä, pilvisenä, vähäsateisena ja tuulisena. Etelämpänä vesi- ja lumisateet olivat historiallisen runsaitta, täällä ennenkuulumattoman vähäisiä, miltei olemattomia. Pohjoisessa on kai kaipailtu lunta, jota nyt sitten viime viikkoina on jonkin verran saatukin. Mutta eikö jo riittäisi kärsimys ja vilutus; kyllä, sääennuste lupailee korkeapaineen tuovan ‘lähes’ keväistä keliä ensi viikolla ja eilen siitä jo saatiinkin esimakua. Puolipilvinen, tuuleton päivä lämpömittarin kellottaessa varjossa 14 ja kyllä hyvänolon mittarit osoittivat kohti kaakkoa. Pitkä päiväkävely heräilevää luontoa kuvaillessa ja parin tunnin sessio teepaidassa pihalla auringossa päivän lehteä lueskellessa sai maailman tuntumaan täydelliseltä.

wp_20170211_11_52_47_pro

Aasit lounaalla. Näiden veijareiden mylvintä kuuluu pitkälle.

wp_20170211_11_21_41_pro

Kukkasia etualalla, muutenkin kiva tyypillinen maisema normipäivälenkkini varrelta

fire1202

Foreca ennustaa hehkeää keliä

Tallenna

Tallenna

Vuoden 2017 alkua hyytävissä merkeissä

Jos edellisessä blogissa hehkuttelin lämpimyyden ihanuutta, ollaankin nyt vuoden alku vietetty täysin päinvastaisissa merkeissä. Siperiasta saapuu jatkuvalla syötöllä hyytäviä terveisiä ja pahimmin tuo jäätävä viima on iskenyt eteläiseen Italiaan, jossa tällaiseen ei totisesti ole totuttu. Jos ei uutisissa puhuta Trumpista, Beppe Grillosta, Gentilonesta niin sitten näytetään livekuvaa eteläisestä Italiassa jossa heidän kohtalonaan on yksi kylmimmistä talvista kolmeen vuosikymmeneen höystettynä lumisateella. Jälkimmäinen on tietenkin shokki autoilijoille, eipä tarvitse liikenteeseen lähteä.

Täällä pohjoisemmassa olemme päässeet vähemmällä, kiusana on lähinnä toisenlaista ilmastoa varten rakennetut talot, joten kalsareissa ei tarvitse kotona käyskennellä. Meilläkin on alakerrassa tasaiset 13 astetta, yläkerrassa huidellaan peräti 17 asteen helteissä. Lämmön kenties saisi tuosta hilattua ylöspäin, mutta seuraava kaasulasku saattaisi näyttää neljän numeron eurolaskua, eikä nyt puhuta desimaaleista. No, liikenteeseen on vielä päässyt ilman talvirenkaita, mutta ensi viikon sääennuste näyttää kyllä aika ikävältä: http://www.repubblica.it/cronaca/2017/01/14/news/meteo_previsioni_settimana-156016174/

wp_20170106_13_50_07_pro

Miten tässä voi uida…

Jos tännekin lunta tulisi niin epäilenpä että paikalliset ovat lakeja noudattaneet ja talvirenkaat alle laittaneet (pl. korkeammilla alueilla asuvat). Asiaa voi toki kiertää niin että pitää lumiketjuja autossa kyydissä. Pitäisi varmaan itsekin ostaa, mutta ei kyllä ole hajuakaan miten ne puettaisiin renkaiden päälle eikä se ainakaan helpota yhtään jäisillä/lumisilla teillä ajamista.

c_109_articolo_10883_lstparagraph_paragrafo_1_upiimg

Siperian terveiset ovat tuoneet lumipeitteen isoon osaan Eurooppa. Putin tämänkin takana?

Alkukuusta tuli käytyä työkavereita tapaamassa Wienissä. Kolme yötä vierähti tuota kaunista kaupunkia ihmetellessä. Miten varakkaalta ja hyvinhoidetulta se näyttääkään. Silmiinpistävää oli se mitä ei näy; taisikin olla niin että Itävalta ei suorastaan ole kunnostautunut siirtolaisten/pakolaistan vastaanottamisessa. Latasin tablettiini tämän sarjan: http://www.bbc.co.uk/programmes/p046dkrd ja katselin sitä iltaisin ja sitten kävin päiväsaikaan ihmettelemässä tämän Euroopan etuvartion ja Habsburgien suvun päänäyttämön ihmeitä. Muutaman päivän olisi kyllä tarvinnut vielä lisää, sen verran on tavaraa ja pytinkiä näytillä.

wp_20170103_14_57_45_pro

Stephansdom löytyy kylän ytimestä

wp_20170103_15_00_37_pro

Alennusmyynnit ovat alkaneet. Punssia ja glögiä oli tarjolla jokaisessa kadunkulmassa hyytävässä tuulessa laahustelijoille

wp_20170103_14_49_56_pro

Tonava pimenevässä illassa

wp_20170105_13_34_35_pro

343 porrasta sai kiivetä jotta pääsi kaupungin yläpuolelle. Olisiko horisontissa näkyvissä Alppien alkukukkulat.

wp_20170105_15_23_34_pro

Toisesta ikkunasta toiseen suuntaan. Onneksi oli ikkunat, muuten olisi kyllä puhelin lähtenyt käpälästä.

wp_20170103_11_33_41_pro

Kuva vähän väärinpäin. Tässä kone lähdössä Venetsian suunnasta kohti Alppeja.

Kotinurkilta ajelin ensin Venetsiaan 280 km josta oli sitten tunnin lento Wieniin. Juna Firenzestä Wieniin olisi oikeastaan ollut mukavampi kuin istuskella ratissa, mutta sillä oli yllättävän turpea hinta. Toisaalta esim. pelkästään parkkeeraus Venetsian kentällä kolmelta päivältä oli 100€ + lentoliput + muut siirtymiset + vaivannäkö. Ensi kerralla juna.

11.1. oli Firenzen Nelson Mandela hallissa Amerikan terveisiä: Green Day. Hyväntuulista ‘milkshakepunkkia’ tuli koko rahan edestä (2h15min), muutamat hitit pariinkiin kertaan. Täysi kymppi tästä kokemuksesta. Seuraava konsertti on Depeche Mode Milanossa, sitten Gunnarit Imolassa.

wp_20170111_21_59_00_pro

Kyllä toimii, jösses.

Minuutin näyte tuolla: https://www.youtube.com/watch?v=8U6hh3-TOo4

Lauantaina kävin hakemassa nuorimmaisen yökylästä kaveriltaan Pozzolaticosta. Ex-opettajan perhe asuu viimevuotisen koulun vieressä ja sinne täältä kulkeva maaseutureitti Firenzen kukkuloita pitkin on kyllä näkemisen arvoinen. Allaolevan kuvan nappasin koulun läheltä josta on suora näkymä Firenzeen. Tällä kertaa kaupunkia ei kunnolla näkynyt kun se oli savusumun kätköissä. Isommissa kaupungeissa tämä on Italiassakin ongelma silloin kun sattuu pitkäkestoinen vahva korkeapaineinen sää jumittumaan paikalleen. Kauempana pohjoisessa Bolognan suuntaan näkyy Apenniinien valkoisia lakkeja josta voi päätellä että kuva on otettu talvella.

wp_20170114_10_57_44_pro

Missä Firenze?

Tänään olisi sitten tarjolla huippuottelu Firenze-Juventus ehtoolla 20.45. Sääennuste vähän vihjailisi hyytävää tuulta ja mahdollisesti lumisadetta, saa nähdä pääseekö sitä stadikalle vai meneekö pupu pöksyyn ja mukava olohuonestudio voittaa…

Tallenna

Tallenna

Jouluntienoo 2016

Johan tässä hätyytellään vuodenvaihdetta, mutta mennään vielä jouluteemalla. Sitkeä Afrikan suunnalta tunkeva korkeapaine on pitänyt taivaan selkeänä ja kuulaan sinisenä jo pari viikkoa putkeen. Valon määrä on huikaiseva, siihen ei kyllästy. Luonto on kyllä varmaan jo todella janoinen sillä tämä on ns. talvisateiden alue jolloin nimensä mukaisesti tavaraa pitäisi tulla juuri näinä kuukausina taivaalta jotta sitten luonto selviää kuivasta kesästä.

wp_20161213_12_49_29_pro

Joulun alla ruusut kukkivat ja aurinko lämmittää mittarin >20 asteeseen. Teepaitakeli. Ruusut ovat tosin hieman nuukahtaneen näköisiä, mutta niin on kuvaajakin.

Kuluvan vuoden säätilastot näyttävät http://www.meteo.it/giornale/meteo-l-anno-2016-in-europa-10764.shtml että esim. Pohjois-Italiassa on satanut jopa reippaasti normaalia enemmän, kun taas juurikin näillä alueilla on ollut äärimmäisen kuivaa. No, yleensä nuo vaihtelut tasoittuvat pitkissä aikasarjoissa joskaan kukaan ei tietenkään pysty tietämään mitä ilmastonmuutos näille leveyspiireille tulee aiheuttamaan.

Tässä blogissa otoksia jouluviikon varrelta.

wp_20161218_11_41_18_pro

Vuoden pimein päivä ja Chianti talvitauolla (21.12.) Kuva Spedalettosta kämppämme suuntaan napsaistuna.

wp_20161221_13_37_33_pro

Michelangelon aukio ja Joulukuusi. Kesällä on muutama turisti enemmän.

wp_20161217_11_44_06_pro

Arno joen rannalla on hyvä lenkkeillä ja uomassa vaikkapa meloa

wp_20161221_13_38_30_pro

Maisema johon ei kyllästy.

wp_20161222_21_43_15_pro

Serie A lähti tauolle Fiorentina-Napoli pelin jälkeen. Vääriä pukkeja piiritanssissa pelin tauolla.

wp_20161224_13_25_36_pro

Joulupallo kokeilee viihtyisiko ison oliivipuun koristeena. Taustalla myhäilee Monte Amiata.

wp_20161225_13_40_27_pro

Montenerossa kukat kukkivat ja hiljainen on kylätie

wp_20161226_12_32_18_pro

Casalinosta (nonnalasta) näkymä Col d’Orcian laaksoon jossa sankka sumu.

wp_20161226_18_43_02_pro

Arcidosson joulukatu; vasemmalla näkyvässä kaukalossa pääsi luistelemaan joka on aina hubaa.

wp_20161226_18_44_00_pro

Joulupukkiressulta ovat voimat loppuneet. Fiialta ei.

wp_20161227_14_59_20_pro

Castiglionen linnalta aukeaa messevä maisema. Lämpötila +17 mutta biitsillä porukkaa on harvakseltaan ja hekin toppatakeissa.

wp_20161228_10_58_16_pro

Punta Alan satamassa on hiljaista, miksei purjehdus maistu? Yllättävän monta purtiloa myytävänä.

wp_20161216_15_45_34_pro

Ennen Joulua joulupukin tilanne näytti huonolta mutta onneksi elpyi viime hetkinä ja ehti jakaa kaikille maailman ihmisille lahjat. Minullekin tuli kelpo kasa kirjoja ja muutakin.

joulu

Koulun joulujuhlissa kuultiin enkuksi joululauluja

sypressi

Postikorttien aatelia

Tallenna

Tallenna

Kuubassa 200 vuotisjuhlat 18.11.-2.12.2016

Mukana neljän keski-ikäistyneen kolhon lisäksi yksi märkäkorva oppimassa ikämieheksi.

 

Havanna

Saavuimme noin tunnin aikataulusta edellä Jose Martin kentälle. Ilta oli jo pitkällä, joten laskeutuessa ei saanut oikein selvää kuvaa mihin oltiin tultu. Aikainen saapuminen oli ilmeisesti yllätys lentokenttähenkilökunnalle, sillä lähes tyhjältä kentältä ei löytynyt parkkitilaa Air Francen jättiläiselle ennen kuin 40 minuutin odottelun jälkeen. Sen jälkeen jonoteltiin huolella sekä viisumitarkastukseen ja käsimatkatavaroiden läpivalaisuun. Tunti taisi mennä siinä jupakassa, matkalaukku sitten saapuikin niillä main kun noista rutiineista oltiin läpi päästy. Seuraavaksi sitten rahaa vaihtamaan. Ulkona olevien rahanvaihtokioskien edessä olikin sitten varsin pitkät jonot. Katselin ihmeissäni sinne tänne ja siinä samassa paikalle tuli kaveri tarjoamaan taksikyytiä. Sanoin että mikäs siinä, mutta rahaa olisi hyvä saada ensin taskut täyteen. Hän neuvoi auliisti toiseen kerrokseen jossa olisi myös rahanvaihtotiskejä ja miltein kädestä pitäen saattoi sinne. Toisen tiskin edessä ei ollut ketään, joten sinne. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään ja pienen huhuilun jälkeen lähdin haahuilemaan kerrosta toiseen suuntaan ja siellä sitten näkyikin toinen tiski jonka edessä oli kymmenisen ihmistä. Siinä sitten odoteltiin aikamme eikä mitään tapahtunut. Joku lähti keskeltä pois sanomatta sanaakaan. Aikani hikoiltuani ja hieman tuskastuneena pysähtyneeseen tilanteeseen menin kysymään tiskiltä että mikä meininki ja vastauksena oli että ’technical problems’. No, ei muuta kuin takaisin ulos pitkän jonon perään. Tunti siinä vierähti ja sitten oli läjä cucceja taskussa. Taksisuharit änkesivät taas tarjoamaan palveluksiaan ja jokuhan niistä oli otettava. Hetken kuluttua tuli sitten äijän soittama kulkupeli paikalle ja ei muuta kuin kamat sisään ja asiakas takapenkille. Hieman yllätti kun kuskin viereen istahti taksimatkan myynyt suhari. Siis oikein kaksi kuskia. Alkoi tuntua siltä, että kohta turistia koijataan ja kaivelin kännykän karttasovelluksen esille jotta näen lähdetäänkö edes hotellille päin. Kuulin sitten muilta kavereilta tekstarilla, että tällainen parivaljakko edessä ei ollut mikään poikkeus.

20161119_104506

Havannan hotellin edessä torilla

Perille päästiin pimeän esikaupungin halki ajettua ja hotellikin löytyi kun vähän aikaa matkalaukkujen kanssa pyöriskelin ihmetellen ilmansuuntia. Alkuperäinen hotellimme oli vaihtunut yhdeksi yöksi viiden tähden hotelliin, sillä edellisessä olivat sähköt simahtaneet. Majapaikkojen vaihto ja tiedonkulku toimivat oikein hienosti ja tämä hotelli oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Ei mitään luksusta mutta vanhaa patinaa, korkeita huoneita ja kitchiä. Ja parveke suoraan isolle aukiolle josta turistit kyseistä rakennusta taajaan kuvasivat. Siinä oli hyvä patsastella ja tulle ikuistetuksi moneen muistikorttiin.

20161121_094852

Rantadrivella kelpasi kävellä rauhassa

Seuraavana päivänä haahuilimme pitkin kaupunkia aloittaen rantakadulta (https://en.wikipedia.org/wiki/Malec%C3%B3n,_Havana). Kuvauksellinen lähtökohta. Yleisilmeeltään vanha kaupunki oli ripaus vanhaa dekadenssia, ex-komeita koristeellisia taloja, rapistunutta ulkopintaa, tietöitä, kuoppia, pölyä. Ei ehkä kehitysmaafiilis mutta ei paljon puuttunutkaan. Toisaalta alueelliset erot olivat isoja, toisella puolella kaupunkia oli huomattavan modernia, ihan kuin mistä tahansa eurooppalaisesta-pohjoisamerikkalaisesta kaupungista. Aina kun istahti baariin huuhtomaan kurkkua ja kuivattelemaan märkää paidanselkää pärähti paikalle 3-5 henkinen rymyryhmä soittamaan cuantanameraa. Melkein.

wp_20161119_14_27_21_pro

Mikä kappale?

20161119_121752

Cafe Parisin palvelu ei vakuuttanut mutta sijainti oli hyvä

Kun aika Havannassa oli tullut täyteen muutaman reippaan illanvieton jälkeen (jälkeen jäi mm. ’Mikkihiiri merihädässä’, synttäriskumpat, ohjattu kapakkakiertue), istuimme kollektiivitaksiin kohteena Trinidad. Jakauduimme kahteen eri henkilöautoon koska viiden hengen porukka ei ole optimi tällaiseen matkustustapaan. Oma kahden hengen joukkueemme lähti hakemaan kanssamatkustajia lähihoodeilta. Odottelimme puolisen tuntia talon edessä asian edistymistä. Lopuksi sisään kömpi brittiläinen nuoripari. Vihdoin matkaan. Ensimmäinen puolisko matkasta oli moottoritietä ’autopista’ jota kaahasimme talla laudassa, paljoa muuta liikennettä ei näkynyt. Kuski teki silti tiukkoja väistöliikkeitä tämän tästä johtuen siellä täällä olevista isohkoista koloista tiessä. Ne piti tietää ainakin jossain määrin etukäteen sillä sillä vauhdilla niihin ei olisi kaikkiin pystynyt reagoimaan. Matkalla kohtasimme joitakin rundeja pyörineen Mersuvanin joka oli melko ehjä, mutta kyytiläisistä en menisi takuuseen. Asian selvittely oli vielä kesken. Kuskimme sanoi, että kuljettajana on ollut turisti, sillä paikalliset eivät tuollaisia virheitä tee. Sen jälkeen aloinkin tuijottamaan koko ajan yhä enemmän jäykistyen tulevaa liikennettä varsinkin kun moottoritie pian loppui ja lopputaipale oli kaksikaistaista väylää. Kaikkien ohi mentiin, oli kyseessä sitten konikyyti tai ärhäkämpikin peli. Välillä vähän käytiin pientareellakin. Toisella porukalla oli ollut vielä tiukempaa meininkiä. Siinä kohtaa olisi maistunut rommihuikka mutta epähuomiossa oli jäänyt puteli pakkaamatta reppuun. Vähän alkoi myös takapuoli puutua kun istuimme kuin sillit purnukassa takapenkillä kolmistaan nuoren parin kanssa ja lisäksi rexona alkoi antamaan pikkuhiljaa periksi luonnolle.

wp_20161119_14_19_32_pro

Havannan keskustassakin aika pysähtyy

20161126_175435

Minkäköhän noista valitsisin?

20161120_152336

Kukas se siellä talon seinämällä komeilee

Trinidad

Neljän tunnin kaahailun jälkeen pääsimme vihdoin perille. Ilta oli jo pimennyt, meri hieman loisti kauempana mutta muuten ei näkynyt kuin hotellin valot. Pienen säätämisen jälkeen lähdimme sitten matkalaukkujen kanssa kohti huonetta. Löydettyämme sen apumiehen avustuksella avainkortti ei suostunut toimimaan. Kokeilin kahvaa ja ovihan aukesi suuremmitta ongelmitta. Pieni ongelma oli kuitenkin edessä; suihkusta tuli pyyhkeeseen kääriytynyt keski-ikäinen naishenkilö hieman huvittunut ilme kasvoillaan. Ei siis kirkumista, pelästymistä eikä nyrkiniskua. Peräännyimme kuitenkin sivistyneinä ihmisinä anteeksipyydellen ja marssimme takaisin respan juttusille. Asiaamme hoitanut neitokainen taisi olla vähän väärällä alalla, sillä tästä ilmeisesti turhasta narinasta alkoi niskan nakkelu, turhautunut tuhahtelu ja edestakaisin ravaaminen. Vieressä ollut rauhallisempi mieshenkilö otti asian hoitaakseen, soitteli sinne tänne ja naputteli konetta aikansa. Lopulta sitten taas lähdettiin, tällä kertaa löytyi tyhjä huone. Suihku siellä ei tosin toiminut koko aikana. Tai tuli sieltä hieman haaleaa vettä samanlaisella paineella kuin vanhalta mieheltä. Kavereilla kävi parempi tuuri; heidän huoneessaan oli paineen lisäksi lämmintäkin vettä. Bideekään ei meillä toiminut, mutta ei ihmekään, sillä sitä ei ollut edes kytketty vesijohtoverkkoon. Muuten huone oli ihan siisti, joskin tylsähkö siihen nähden mitä oli odottanut.

wp_20161125_09_09_20_pro

Brisas hotelli Trinidadissa, kellotapulista näkymä

Hotelli oli inclusive joka todella tarkoittaa sitä. Kaikki on ilmaista. Koko ajan. Se on näppärää, rahat voi jättää hotellihuoneeseen ja elämän iloista voi nauttia kohtuudella tai kohtuuttomasti. Ruuan määrää on vaikea säädellä, kun kaikkea pitää vähän maistella, ja paino lähtee räjähdysmäiseen nousuun vähäisen liikunnan avittamana. Ja kaipa siihen nesteetkin hieman vaikuttivat.

wp_20161123_12_06_48_pro

Entisiä sokeriruokopeltoja niiltä ajoilta kun Neuvostoliitto niistä kuusinkertaista ylihintaa maksoi Trininadissa

Ensimmäinen päivä lähti hienosti käyntiin kun klo 7 pärähti moottorisaha laulamaan parvekkeen alla. Tai ehkä 20 metrin päässä. Piti näet palmuista vähän lehviä karsia juuri sillä kellonlyömällä. Aamu aamulta moottorisahapeijooni siirtyi kauemmas ja kauemmas ja kolmantena aamuna ääni ei enää saanut hampaita tärisemään.

Mitään suurempaa suorittamista ei ollut tarkoitus tehdä, mitä nyt altaalla ja meren äärellä maattiin ja iltaisin korttia pelattiin sekä musiikkia huudatettiin matkakaiuttimista. Palloa olisi ollut kiva pelailla meren äärellä mutta sellaista luksustuotetta ei mistään löytynyt. Kaupoissa ei tietenkään myyty mitään ranta-aiheista, lieneekö syynä ollut markkinatalouden puute kun asiakas ei ole kuningas vai mikä ajatusvinoutuma. Rantaleluja oli luvattu hotellin esitteessä mutta kun niiden perään kyseltiin niin tuloksena oli ikikieriö, ’Bermudan kolmio’, välillä respa, manageri ja ’joku rannalla’. No, voihan sitä rantaakin taapertaa edestakaisin.

wp_20161123_13_09_02_pro

Trinidadin katuja tallailemassa

Mutta ei Trinidadin biitseille asti olisi kannattanut autossa neljää tuntia pelätä pelkästään noiden norminautintojen takia; http://whc.unesco.org/en/list/460. Hotellilta tilasimme taksin sekä matkaoppaan joka kuulemma osaisi hyvin englantia. Ja kylläpä osasikin; tarinaa puski sellaisella vauhdilla koko muutaman tunnin kestäneen yhteisvaelluksen ajan, että osa asioista, anekdooteista ja sanoistakin jäi joko kuulematta tai ymmärtämättä. Oppaamme kertoi olevan entinen yliopiston englannin kielen professori. Kenties näin, kieli ja tarinankerronta kyllä luistivat. Hän sanoi, että kun Kuubassa pääsääntöisesti maksetaan kaikille saman verran, niin on kannattavampaa toimia oppaana kuin opettajana. Opettajat eivät varmaan saa tippiä. Moni Suomessakin haikailee tasaisempaa tulonjakoa, Kuuba on niissä teoriassa paratiisi. Kannattaa käydä tsekkaamassa miten paratiisi toimii käytännössä. Kävimme oppaamme kanssa läpi jokaikisen katukivetyksen ja ikkunapuitteen, niihin kaikkiin liittyi joku tarina alkaen merirosvoista päätyen Bremeniin. Kurkimme sisään avoimista ikkunoista, joka kuulemma on kohteliasta ja haluttavaakin. Lopuksi nautimme keskinkertaisen päivällisen ’huippu’ravintolassa jossa aluksi kuuntelimme cuantanameraa.

20161123_145419

Näkymää Trinidadin säilöttyyn keskustaan

20161123_132544

Kurkistus ikkunasta sisään. Siistiä on. Muuten tuskin olisi akkuna aukikaan…

Välillä kävimme hotellissa venyttelemässä ja illalla palasimme takaisin kylille tutkimaan Trinidadin yöelämää. Istuskelimme muutaman tunnin Beatlesravintolassa, jossa teema oli jokaisena iltana sama; rock’n rollia ja Beatlesia livenä. Show olikin varsin viihdyttävä, varsinkin kitaristin soolot ja Nirvanan coverit upposivat ja fiilis nousi kattoon. Sen jälkeen kävimme vielä tutkimassa diskon ja muutaman baarin mutta mitään kummempaa ei sieltä löytynyt kerrottavaa, turisteja ja normimenoa. Takeaway rommipullo (0,75l)juurisulkeutuvasta ulkobaarista maksoi 6 cuccia, joten ei juomiinkaan saanut paljon rahojaan törsättyä.

wp_20161123_15_04_13_pro

Trinidadin keskusaukio

Kuubalaisiin sikareihin tuli matkan varrella tutustuttua yllättävänkin intensiivisesti. Oma ajatus oli, että ne ovat turhan ärhäköitä kun jotkut pikkusikaritkin tuntuvat turhan tujuilta. Kyse on ihan eri tavarasta. Paksua ja pitkää pötköä voi poltella huolella vaikka puolisen tuntia, yksin tai porukalla. Parhaimmilla sikareilla palaminen oli tasaista, maku miedohko, pehmeää ja todella miellyttävää. Joka paikassa näitä pötkylöitä kaupattiinkin, lähinnä kadulla, mutta parhaat löytyivät valtiollisesta kaupasta ostettuina.

20161123_230607

Beatlesbaarissa kitara saa kyytiä

Casa particulare, Santa Clara ja Fidelin kuolema

Matkaoppaissa yksimielisesti suositeltiin yöpymistä casa particulareissa. Perusteluina yksinkertaisesti laatu ja hinta verrattuina hotelleihin. Kyse on yksityisomisteisista majoituspalveluista tyyliin bed and breakfast (https://en.wikipedia.org/wiki/Casa_particular). Omat ennakkoluulot olivat niin vahvat, että ajattelin josko olisi parempi ottaa varman päälle ja varata aina hotelli. Ettei käy niin että makailee etäisesti sänkyä muistuttavan peltirotjakkeen päällä, torakoita varisee yöllä katosta yöllä naamalle, rotat järsivät varpaita ja naapurihuoneesta kuuluu römisevä kuorsaus. Aamulla voi sitten todeta, että lompakko ja sandaalit ovat vaihtaneet omistajaa. Kuinka väärässä olinkaan.Tähän samaan asiayhteyteen voi mainita sellaisen mainion muualla jo hyvin harvinaisen piirteen kuin varkaitten vähäisyys. Todellakin, olisiko pitkä kovan kurin kausi, yhteisöllisyys vai joku muu selittävä tekijä sille että taskuvarkaita ei ole ja tavarat saavat olla rauhassa. Rannalta voi kuulemma joku joskus sandaalit varastaa. Toivottavasti tämä piirre ei häviä muuttuvassa Kuubassa.

Kun mietimme etenemistämme Trininadista Santa Claraan, ei meillä ollut mitään tietoa majoittumisesta. Sitten kun vihdoin internet vähän aikaa suvaitsi toimia, ei sinä ajanhetkenä sieltä löytynyt minkäänlaista majoitusta. Apuun astui asuinhotellissamme päivittäin majaileva valtiollisen matkatoimiston rouva, joka kilautti meille välittömästi ’hyvän’ (itsensä kuvailemana) casa particularen murheemme hänelle esitettyämme. Samalla sovittiin myös kuljetus. Kolmelle jäsenelle hinta oli 60€, matkaa noin 100 km. Kaksi jäsentä varasi hotelliyöt viiden tähden hotelliin Varaderoon yhden jäsenen ollessa kylddyyrisempi haluten Vinalesiin Havannan kautta.

20161126_141704

Casa particularen mukava kattoterassi

Hyvästelimme kaksi ystäväämme, joilla oli ilo lähteä nauttimaan suomalaisista vuodenajoista meitä muita joitakin päiviä aiemmin. Santa Claraan oli matkaa 90 km ja reitti oli kaunista vuoristoista reittiä, vähän niin kuin Apenniineilla mutta trooppisemmalla kasvustolla varustettuna. Perille saavuttaessa pysähdyttiin ottamaan kuva Che Guevaran muistomerkistä joita tulisimme paljon kohteessamme näkemään enemmänkin. Itse asiassa Keijon komeaa naamaa näkee pitkin Kuubaa kyllästymiseen asti. Välillä mieleen hiipii ajatus että kun on vuodesta 1959 hoettu Chen ja Fidelin ylivoimaa, voisiko joskus jollekin tulla välillä jotain muutakin mieleen. Ehkä se on vain ollut kiellettyä ja epäsopivaa. Santa Claran kaupunki on tunnettu ratkaisevasta taistelusta jossa Chen johtamat kapinalliset nujersivat Batistan suorituskyvyttömät hallituksen joukot (https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Santa_Clara) ja jonka jälkeen vallankumouksellisten voitto oli lähellä sinettiään. Santa Claraa hehkutettiin myös musiikkielämästään (ei-cuantanameraa); olisi mielenkiintoista nähdä miten paikalliset laittavat jalalla koreasti.

Ja mitä kohtalon ironiaa, että juuri samaisena päivänä tuli Fidelille lähtö järjestämään taivaallisia vallankumouksia yläkertaan(?) jossa Che oli jo häntä pitkään odotellut. Kaikki kunnia vainaalle, mutta jäivät sitten musiikkiesitykset kokematta, sillä valtakuntaan julistettiin yhdeksän päivän suruaika. Lisäksi kiellettiin alkoholin tarjoaminen valtion omistamissa ravintoloissa (joita on 99% ravitsemusliikkeistä). Tämä ilmeni yritettyämme saada kylmää janojuomaa monen kilometrin päivälenkin jälkeen kurkut pölyssä ja paidat läpimärkinä. Loppujen lopuksi tarjoilija kuiskutti(!) tilanteesta annetuista ohjeista. Mutta että mojitot voisimme saada. Ilmeni myös, että oluttakin voisi saada, mutta ei kylmänä. Ihailtavaa logiikkaa; nauttia voi, mutta ei liikaa. No, kaupasta sai ostaa mitä halusi. Paitsi ei paikallista colajuomaa; eräs jäsenemme yritti ostaa paikallisesta marketista todellakin colatölkin mutta yllätys oli suuri kun hymytön myyjä kieltäytyi sitä myymästä. Hieman epäselväksi jäi miksi rommia sai ostaa mutta ei colaa. Coca-Colaa sen sijaan sai kyllä ostaa ja myydä viereisessä kioskissa.

wp_20161128_20_09_48_pro

Historiallinen lehti. Fidel on lähtenyt.

Santa Clarassa oli moderniin tapaan kävelykatu joihin autolla ei ollut asiaa. Sen pituus oli kaksi korttelia ja siihen sisältyi joitakin ravintoloita ja kauppoja. Hyvä alku. Milteipä heti kävelykatuosuuden päätyttyä alkoi hieman karumman näköinen meininki mutta ei toki mitään slummahtavaa. Keskusaukiolla oli koko ajan elämää ja se olikin ainoa paikka jossa ihmiset länsimaalaiseen tapaan räpläsivät laitteitaan. Kuubalaiseen tapaan nimittäin kuuluu, että keskustorilla on Internet, ainakin pääosin päivästä. Päästäkseen päivittämään sometilaansa tuli ostaa kortti, jossa on tarvittavat tunnukset. Kortin hinta oli 2 cuccia ja sillä saattoi harjoittaa tätä pahetta tunnin kerrallaan. Vähäisen kokemuksen mukaan pääsääntöisesti yhteys pysyi yllä ja sähköpostit pystyi lueskelemaan. Hesarin digiversion lataaminen oli jostain syystä niin nihkeää, että päätin olla ilman suomiuutisia. Huomasin etten oikeastaan klikkimediaa kaivannut yhtään vilkaistuani randomilla muutaman iltapäivälehden uutisotsikon. Parempi vain mietiskellä ja tuijotella ohikulkevia.

20161126_160309

Tällä paikalla kapinalliset nitistivät Batistan hallituksen armeijan

Päätimme syödä casa particularessamme päivällisen. Suurempia odotuksia ei vieläkään itselläni ollut, vaikka itse majoitustila oli osoittautunut erinomaiseksi paikaksi oivallisine kattoterasseineen. Lisäksi omistaja lupasi auttaa logistisessa ongelmassamme: mihin mennä Santa Claran jälkeen (ja millä). Hän oli kuulemma mies joka tuntee kaikki. Näin myös oli. Ja itse päivällinen oli todella onnistunut. Mainiota kotiruokaa alkupaloista jälkiruokiin tarjoilu täydellisesti ajoitettuna aina kun edellinen lautanen oli tyhjennetty.

20161126_144208

Santa Claran keskusaukio ja The Internet

20161127_131557

Pikkuprinsessat vuohikuljetuksessa

Samaa tasoa oli aamiainenkin; paksua ananasmehua, munakasta, tuoreita hedelmiä, leipää ja kahvia. Aamiaisen jälkeen omistaja tuli sitten paremmin englantia puhuvan ystävänsä kanssa auttamaan meitä hädässämme. Jouduimme myös vaihtamaan majapaikkaa seuraavaksi yöksi, sillä Trinidadin rouva oli jostain syystä buukannut vain yhden yön meille. Saimme järjestettyä kyydit seuraavalle päivälle ja seuraavan casa particularen joka oli kivenheiton päässä ja lähes yhtä mukava kuin tämä ensimmäisemme. Sieltä sai tukkuannoksina maittavia sikareita, aamiainen oli loistava, perheen tytär malli ja jääkaapissa mainiota olutta.

wp_20161127_12_11_03_pro

Che ‘Keke’ Guevaran massiivinen monumentti Santa Clarassa.

Varadero

Tuttuun tapaan lähdimme sitten henkilöautokyydityksellä eteenpäin, tällä kertaa osoitteena oli Varadero. Olimme varanneet sieltä kahden yön majoituksen, joskin mielessä oli jo että varataanpa samalla kertaa loputkin yöt, ei ollut mitenkään sellainen olo että jaksaisi enää tällä reissulla vääntäytyä Havannaan. Matka eteni joutuisasti moottoritiellä ja noin puolesta välistä matkaa siirryimme jälleen kaksikaistaiselle tielle tuttuun tapaan jännittämään ohitustilanteita. Reitti oli visuaalisesti mielenkiintoinen, sillä ajelimme monien kylien läpi ja näkymät olivat melko originelleja, juuri niitä klassisia ’aika on pysähtynyt’ fiiliksiä tuli niitä tuijotellessa tämän tästä.

wp_20161129_11_37_01_pro

Sitä itseään. Turkoosi meri, hohtavan sininen taivas ja valkoinen hiekka, voittava yhdistelmä.

Varadero on pieni kaupunki n. 15 kilometrin pituisen ohuen niemenkärjen mantereen puoleisessa päässä. Itse niemi on täynnä kymmeniä luksusluokan hotelleita. On kuin olisi eri maailmaan saapunut. Poissa oli nukkavieruisuus, pölyisyys ja köyhyyden ilmentymät; autokanta sentään turistibusseja lukuunottamatta oli tutun näköistä. Hotellimme Gran Memories oli jälleen inclusive hotelli eli kaikki kuuluu hintaan. Yöpymisen hinta oli n. 80€ joten kauhea taakka se ei lompakolle ollut ottaen huomioon että mistään ei tarvitsisi mitään maksaa. Mitään yllättävää hotellissa ei ollut, siistiä, baareja, ravintoloita, kauppoja, biitsi ja uima-altaita. Runsaasti länsimaalaisia turisteja, lähinnä kanadalaisia eläkeläisiä.

wp_20161129_16_18_19_pro

Hiljentyminen Fidelin muiston kunniaksi

Päivän laiskottelimme tekemättä oikeastaan yhtään mitään ja sitten lähdimme veneretkelle. Vene oli katamaraani, jossa etuosassa oli pelkästään verkko meren päällä, siinä oli kiva makailla ja nauttia matkanteosta. Henkilökunta hauskutti matkustajia ja ’open bar’ piti huolen siitä että tunnelma nousi tasaisesti päivän mittaan. Välillä kävimme snorklailemassa ja sitten oli tilaisuus nautiskella paratiisisaaren valkeista hiekoista muutama tunti lounaan yhteydessä ennen takaisinpaluuta. Paluumatkalla paatista muotoutui melkoinen bilevene kun dj laittoi musiikin soimaan, vene pysäytettiin ja alkoi yleinen älämölö. Näin jopa suomalaisittainkin oikein ihmetytti minkälaisia määriä vauhtijuomaa porukka intoutui itseensä kaatamaan. Meno oli hyväntuulista, rentoa ja kaikki toistensa kavereita. Hupaisa reissu kertakaikkiaan.

20161130_154453

Meno äityy villiksi Boney M:n soidessa

20161130_122841

Pina coladaa tuoreesta ananaksesta paratiisisaarella. Ei pöljempää.

20161130_101309

Verkolla oli kiva köllötellä ja nauttia virvokkeita

Loppupäivät siinä sitten vierähtivät itse Varaderoa katsellessa (se oli nopeasti hoidettu) ja hop-on-hop-off bussilla vähän niemimaata tutkaillessa.

wp_20161129_16_12_14_pro

Gran Memories hotellin allasbaarilla riitti kuhinaa

Revolucionin loppu ja eläköön vallankumous

Pari viikkoa Chen ja Fidelin jäämistöä ja todellisuutta seurattua voi vain hieman pohdiskella olemisen mielekkyyttä. Joka paikassa näiden miesten tekemiset, naamat ja substanssi tulevat eteen. Ja köyhyys muttei ehkä kurjuus. La revolucion oli aikanaan kova juttu ja Batistan hallinto tyly, mutta alkaisiko riittää tämä episodi. Kuten oppaamme Trinidadissa sanoi, ’onhan meillä sentään hyvä ilmasto ja hyvät aivot’. Voisi kysyä uudelleen, riittääkö se. Ehkä se on samanlaista itsesuggestiota kuin jokaisella kansakunnalla on omista heikkouksistaan, jotteivat ne heikkouksilta näyttäisi tai tuntuisi, on sitten kyse köyhyydestä, huonosta organisaatiotaidosta tai ilmastosta. Joka tapauksessa maa on köyhä, kommunismista ei ole muuta iloa kuin ideologinen paatos, jotkut ehkä kaipaisivat muutakin leipänsä päälle. Raulin johdolla yksityisyrittäjyyttä on sallittu harjoittaa, turismi on ymmärretty valtavaksi tulonlähteeksi. Toki siinä on catch; silloin paha Pohjois-Amerikka myönnettäisiin voittajaksi ja sen pahuutta on jaksettu kansalaisille vakuutella vuosikymmenet, enkä väitäkään että pulmusia siltä suunnalta löytyisikään, mistäpä löytyisi. Näin siinä kuitenkin tulee käymään. Fidel pyörinee jo aika pian haudassaan. Tässä kaikessa paatoksessa pitää muistaa se, että tarkkailija katselee markkinatalouden hedonismin lasien läpi tätä kaikkea eikä välttämättä ymmärrä muiden arvojen autuutta rajoittuneisuutensa takia. Sivuja on jo kuitenkin Kuuban tarinassa käännetty ja pikkuhiljaa alkanee uuden tarinan syntyminen cuantanameron, rommin juonnin ja sikarien polttelun tahdissa.

Kuubassa tosiaan kannattaa käydä mennyttä maailmaa katsomassa, kaikenkaikkiaan todella positiivinen kokemus ja antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna