Aika on suhteellista

Sanoi Einstein. Mutta vanhemmiten vasta ymmärsin mitä hän sillä todellisuudessa tarkoitti. Hän ei tarkoittanut että mitä kovempaa mennään, sitä enemmän aika hidastuu niillä kovaamenijöillä verrattuna hitureihin. Ei, hän tarkoitti että mitä pidemmälle on elämässä kulkenut, sitä nopeammin aika kulkee. Niillä menneillä.

Luulin että edellisestä blogista on vierähtänyt kaksi viikkoa, mutta mitä vielä, tasan kuukausi on siitäkin jo aika mennyt kuin Frecciarossassa. Hidastuisiko aika jos ei tekisi yhtään mitään? Varmaan sairasvuoteella tai vanhainkodissa. Mutta mieluummin toki näin. Lapsuudesta muistaa hyvin kuinka varsinkin jouluaatot kestivät vähintään pari viikkoa. Ja muutenkin piti aina oikein miettiä mitä sitä seuraavaksi puuhaisi, kun aika kävi pitkäksi. Äsken oli viisikymppiset, huomenna kuusikymppiset…no, eiköhän tässä kesällä altaan reunalla ala kaikki hidastumaan. Helteisellä kelillä turha energia muutenkin karisee ja ainoa mikä huvittaa on lukeminen, loikoilu, uiminen ja skumpan maistelu. Viime vuonna allas otettiin käyttöön jo huhtikuun viimeisinä päivinä mutta tänä vuonna BigBlu allashuoltofirma on jo kaksi kertaa perunut altaan remontin ja täällä sitä hikoillaan (+30) Hannibal -korkeapaineen alaisuudessa ilman allasta ja toivotaan että kolmas kertaa toden sanoo; 5.6.

wp_20170519_09_47_37_pro

Karvinen etsii sisiliskoja

wp_20170501_13_06_36_pro

Koulun järjestämissä juhlissa riitti ainakin järjestäjiä

wp_20170501_13_40_35_pro

Luovalla järjestelyllä saatiin järvi aikaiseksi koulun pihalle

 

wp_20170501_11_40_59_pro

Sitten musisoitiin tuttuun tapaan.

wp_20170505_16_19_42_pro

Koulukamun kanssa puistossa Arnon penkareella pelleilemässä

wp_20170520_16_43_14_pro

Nuorimmaisen synttärikemuissa oli kansainvälinen meininki

wp_20170520_17_20_39_pro

Puhkutaan kynttilät ja lauletaan ‘paljon onnea vaan, tanti auguri a te, happy birthday to you…’

wp_20170520_16_28_09_pro

Viime vuonna heitettiin mölkkykisa, nyt lapset keksivät ihan omia juttuja …

Tallenna

Tallenna

Kevät keikkuen tulevi – aina se siitä keväästä jauhaa

Vai pitäisikö sittenkin pohdiskella Italian talouden yhä vaan kasvavaa julkista velkaa, jättimäistä nuorisotyöttömyyttä, huonoja liksoja, poliittista toivottomuutta (Cinque Stelle…) tai kenties Afrikan suunnalta tulevaa kansainvaellusta. Ruokapöydässä ehkä, mutta ei jaksa nyt blogissa.

Jokainen suomalainen ymmärtänee sananparren merkityksen intuitiivisesti, selittämättä. En tiedä onko italiassa vastaavaa sanontaa, mutta keikkuilua on tänä viikonloppuna nähty. Edit: Marzo e pazzo: https://it.wikipedia.org/wiki/Marzo_pazzerello,_guarda_il_sole_e_prendi_l%27ombrello  ‘maaliskuu on hullu’. Ajatuksena tuossa sananparressa on juuri sama kuin suomenkielisessä vastaavassa.  Eilen lauantaina oli Firenzessä varjolämpötila nakuystävällinen, 26-27. Talsin pitkin kaupunkia nautiskellen ihanasta lämmöstä pojan mellastaessa luokkakaverinsa synttärikemuissa keskustan liepeillä olevassa puistossa(Cascine). Turistit kuoriutuivat ahkerasti vaatteistaan ja juomat maistuivat. Tänään sitten keikahti lämpötila 16 asteeseen johon lisäpotkua toi puuskainen tuuli. Vaatekerroksia lisättiin huolella. Toki eteläsuomalainen kevään keikkuminen on paljon dramaattisempaa; lämpötila voi olla -20->+10, taivaalta voi tulla mitä tahansa tavaraa ja säätyyppi olla mukavan keväinen tai umpitalvinen.

wp_20170325_11_58_54_pro

Arno joen rantapenkkaa pitkin on hyvä lenkkeillä ja/tai palvoa aurinkoa

wp_20170325_12_16_02_pro

Isossa puistossa mahtuu temmeltämään. Mikä-lie puu vaaleanpunaisine kukkineen anastaa ansaitun huomion

wp_20170325_12_55_14_pro

Kuvaaja on istahtanut Duomon aukiolla varjoon nauttimaan jääkylmän oluen. Turisteja on mukava tarkkailla.

San Cascianon keskiaikabileet

http://www.sancascianovp.net/news-slider/6815-carnevale-medievale-sancascianese

Vaivaa oli kerrakseen nähty. Koko kylä oli varustettu tapahtumaan ja keskiaikaisiin pukuihin sonnustauneita sankareita oli vauvasta vaariin ja varmaan muutama sata ihmistä ainakin. Lisäksi oli tarjolla taisteluita, esityksiä ja tietty kaikenmaailman herkkuja ja rihkamaa.

wp_20170326_12_37_03_pro

Kyläjuhlia viritellään puolen päivän aikoihin keskusaukiolla. Contradojen jako näkyy lipuista, meidän suuntaan on kukkolippuja.

wp_20170326_17_10_28_pro

Osasto n/kuinkahan monta

wp_20170326_17_10_16_pro

Ja seuraava…

 

Mai 16 vee

Klassisen pitkäpiimäisesti voin todeta ihmetellen että miten siitä on jo muka 16 vuotta. Alku ei totisesti ollut helpoimmasta päästä, mutta nyt tuloksena on kaunis ja fiksu Elovenatyttö. Kyllä kannatti.

kuva-015

Pikkusiskon kanssa

wp_20170329_21_48_26_pro

Synttärikekkerit pizzeriassa

 

Serkun viinit, osa mitä-lie

Viinisato vuosimallia 2016 alkaa nyt olla juomakelpoista. Lähipelloilla tuotettujen rypäleiden tummanpunaista nektariinia saimme pari pulloa maistiaisiksi isännän tuomana. Hieman tuoretta, aavistuksen raakaa makua on aistittavissa luonnollisesti, mutta taattua tavaraa on taas valmistumassa. Slurps.

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Helmikuu toi taidetykityksen ja kenties kevään

Gli Uffizi

1,5 vuotta on näillä Firenzen kulmilla jo asuskeltu, ja lukemattomia kertoja sitä ennenkin kylillä käyty, vaan eivät ole aiemmin askeleet johtaneet Uffizin galleriaan. Tähän asiaan tuli kertaikaikkinen ja pysyvä muutos 4.2. Liput varattiin etukäteen ja miltei koko perheen voimin(keskimmäinen priorisoi ‘pelitaiteen’)  suunnistimme kohti tätä taidemekkaa. Turistikautena Uffizin sisäpihoja kiertää jopa satojen metrien jono, silloin sinne ei kannata siis suinpäin änkeytyä, ellei ole lippuja tullut varattua. Toki Firenzen näkymiä ihastelemassa on massoittain turisteja läpi vuoden, mutta ruuhkaisinta lienee touko-syyskuussa, joista heinä-elokuu pahimmat.

wp_20170204_10_56_28_pro

Venusko se siellä syntyy…

wp_20170204_10_50_11_pro

Kuka tämän maalasikaan?

Noin kahden tunnin hikinen (takkeja ei voinut jättää narikkaan ja ulkona sentään on talvi, joten riepuja oli päällä joitakin kerroksia…) ja intensiivinen taidepläjäys tuli jätettyä historiaan. Aluksi etenimme hitaasti ja taulujen esittelytekstejä sekä ostamaani opasta tuli luettua ahkerasti, mutta jossain vaiheessa hiipi ymmärrys että joku raja taidenautinnoillakin per päivä. Sitten vauhti kiihtyi ja alakerran galleriat mentiin jo tosi vauhdilla läpi. Kovia nimiä ja hittejä mahtui kierrokseen niin paljon että ähky meinasi yllättää. Jossain vaiheessa Jeesuslapsiaiheisten teosten näkeminen alkoi tuottaa ylivuotoa aivoissa; aikakautensa kuvia toki mutta rajansa kaikella, muut aiheet alkoivat kiinnostaa enemmän, onneksi niitäkin sentään riitti. Kierroksen jälkeen pää oli täynnä taiteellista tavaraa joka oli selvästi vielä jälkiprosessoinnissa sekä raahustamisesta puhkiolevat jalat. Kenties vielä toistekin!

wp_20170204_11_19_14_pro

Katoissa riitti katsomista.

wp_20170204_11_23_22_pro

Ponte Vecchio galleriasta tuijotettuna

Aiheet medioissa

Rigopieno edelleen, Trumpin mölinä luonnollisesti, Italian velkaantuminen ja EU:n huomautukset siitä, nuorisotyöttömyys, milloin-pidetään-vaalit-Renziflopin-jälkeen ja yhä vaan paheneva pakolaisongelma Afrikan suunnasta. Ja tietenkin Champions liiga jatkuu ensi viikolla…

wp_20170129_16_01_08_pro

Parin viikon välein jännätään paikan päällä violoiden edesottamuksia. Puoliajalla kulkue viihdytti seurakuntaa.

wp_20170131_16_10_50_pro

Alennusmyynnit menossa…

Serkun viini on herkkua

Serkun viinipellot ympäröivät taloamme ja minkälaista eliksiiriä niiden rypäleistä tuotetaankaan. Olimme ostaneet yhden satsin maisteltavaksi jo aiemmin ja sitä hunajaa himottiin lisää. Pöytäviiniksensä se on uskomattoman tummaa ja voimakkaanmakuista, huomattavasti kalliimmistakaan viineistä ei sille löydy haastajaa. Tämän hintatason viinejä ei Suomessa myydä ollenkaan; pullolle tulee hintaa 2,5€, ja jos ostaa ‘fuso’tonkan, niin litrahinnaksi tulee 2-3€. Lampsimme ystävällisen isännän tilalle viiniä vonkaamaan ja sieltä sitten löytyikin koko perhe, isännän juuri saapuessa työn touhuistaan. Saimme kuulla pienen historiikin talosta, joka on noin 200 vuotta vanha. Perheen tytär, noin 7 vuotta, esitteli reporankaa kaniaan. Kaninpoikasia oli ollut vaikka kuinka monta mutta jotkut olivat karanneet, jotkut olivat joutuneet hiiren syömiksi(?) ja ties mitä kohtaloita niiden eteen oli tullutkaan, en ymmärtänyt kaikkea. Tämä tyttö leikkii miltei päivittäin nuorimmaisemme kanssa ja on ilo kuulla sitä italianpapatusta mikä heistä irtoaa.

Viiniä saimme mukaamme kuusi pulloa ja siinä olikin sitten melkein koko edellisen vuoden sadon viimeiset tipat. Viime kesän sadon viinin pitäisi valmistua muutaman viikon päästä, jäämme jännityksellä odottelemaan koemaistelua.

11.2. alkaen kevät?

wp_20170211_11_32_39_pro

Narssiseja puskee esille

wp_20170211_11_46_44_pro

Hiki alkaa tulla näissä mäissä

Tammikuu jää omaan mieleen kylmänä, pilvisenä, vähäsateisena ja tuulisena. Etelämpänä vesi- ja lumisateet olivat historiallisen runsaitta, täällä ennenkuulumattoman vähäisiä, miltei olemattomia. Pohjoisessa on kai kaipailtu lunta, jota nyt sitten viime viikkoina on jonkin verran saatukin. Mutta eikö jo riittäisi kärsimys ja vilutus; kyllä, sääennuste lupailee korkeapaineen tuovan ‘lähes’ keväistä keliä ensi viikolla ja eilen siitä jo saatiinkin esimakua. Puolipilvinen, tuuleton päivä lämpömittarin kellottaessa varjossa 14 ja kyllä hyvänolon mittarit osoittivat kohti kaakkoa. Pitkä päiväkävely heräilevää luontoa kuvaillessa ja parin tunnin sessio teepaidassa pihalla auringossa päivän lehteä lueskellessa sai maailman tuntumaan täydelliseltä.

wp_20170211_11_52_47_pro

Aasit lounaalla. Näiden veijareiden mylvintä kuuluu pitkälle.

wp_20170211_11_21_41_pro

Kukkasia etualalla, muutenkin kiva tyypillinen maisema normipäivälenkkini varrelta

fire1202

Foreca ennustaa hehkeää keliä

Tallenna

Tallenna

PääsiäislomaGardaa

Lasten koulussa on aika hulppea Pääsiäisloma, 25.3.-3.4. Jotain muutakin olisi kenties kiva tehdä kuin nautiskella keväisistä päivistä pihamaalla, joskin siinäkin on elämisenlaatua kerrakseen. Suomen reissu (kts: http://www.avarea.fi/suomen-sas-kayttajien-yhdistyksen-laivaseminaari-15-17-3/ ) oli tuoreessa muistissa mutta nyt oli aika suunnata paljon lähemmäksi. Hiiren kursori hakeutui vanhasta muistista Alpeille GoogleMapsissa, ei ole niiden maisemia voittanutta. Toisaalta tähän aikaan vuodesta siellä voi olla vielä vähän turhan lumista, en ollenkaan ole talven kaipuussa, eikä kesärenkaillakaan viitsi lähteä jyrkille teille sutimaan. Ma guarda! Gardajärvellä ei olekaan tullut käytyä aikoihin, sieltä Alpit alkavat, ei ole liian korkealla, ja toisaalta maisemaa riittää: avara järvi vuorten ympäröimänä. Ja täältä San Cascianosta sinne hurauttaa alle kolmen tunnin. Sinne.

Hotelli tuli hieman umpimähkäisesti valittua järven eteläpäästä, läheltä Sirmionea (http://www.sirmioneitaly.com/). Mieltymystä lisäsi parveke järven suuntaan. Parvekkeelta näkyikin suoraan Sirmionen niemi. Näytti olevan kivenheiton päässä mutta Here kertoi että matkaa kertyisi kaupungin porteille kuutisen kilometriä. Lapsille ilmoitin hieman lyhyemmän matkatiedon protestien välttämiseksi ja eikun kävelemään. Matka sinne ei ollut välttämättä estetiikan huipentuma alkuosasta kun järven rannan peittivät öky- ja vähemmän ökyhuvilat, mutta itse Sirmionen niemi on kyllä kaunista katseltavaa. Tie kohti vanhaa kaupunkia on täynnä kauniita kukkaistutuksia, kaunista järvenrantaa ja laiskanpulskeaa menoa näin turistisesongin ulkopuolella. Kaupungin porteilla aukeaa näkymä jäätelöt suussa harhaileviin turistilaumoihin ja vanhan kaupungin linnoitukseen. Sisällä ’centro storicossa’ on meno kuin ihan normi-italialaisessa suositussa keskiaikaisessa kaupungissa. Tämä ei ole vähättelyä mutta näitä kauniita matalien moninaisen näköisten kivitalojen muodostamia kyliä ahtaine katuineen, piazzoineen, kahviloineen ja monipuolisine pikku puoteineen täälläpäin riittää. Ja hyvä niin, ei niihin ole kyllästymään ehtinyt, tuskin koskaan niin käykään. Itsekin ostimme jäätelöt ja lepuutimme väsyneitä jalkoja ihmisvilinää tuijottaessa. Siinä vaiheessa vähän jo mietiskelin että jaksaakohan sitä samaa matkaa enää illan pimentyessä takaisin taivaltaa, takseja ei näkynyt missään joitakin busseja sentään.

WP_20160330_15_12_59_Pro

Hotellin edustalla oli ‘bonsai’oliivipuu kukkaistutuksineen. Aika kiva.

WP_20160330_16_03_59_Pro

Matkalla kohti Sirmionea vähän katsellaan järveä, vedetään henkeä ja räpsitään kuvia.

WP_20160330_16_36_44_Pro

Jätksit maistuvat linnaa, kaloja (ei kuvassa) ja ihmisvilinää(ei kuvassa) katsellessa

 

Harhailimme pitkin vanhaa kaupunkia kun yhtäkkiä olimme pienessä satamassa. Laiturilla olleesta aikataulusta selvisi että Desenzanoon (lähin kylä hotellin vieressä) lähtisi vielä yksi laivakin. Lapset hihkuivat ideaa, itse ajattelin virkamiesmäisesti että josko bussilla niin ei tarvitsisi kylässä niin kauaa laivaa odotella. Haahuilimme kylän pohjoisempaan kohtaan asti josta selvisi että sieltä pääsisi 6 euron sijoituksella tutkailemaan ’Grotte di Catulloa’. Kello kuitenkin kertoi että laivan lähtöön oli enää kolme varttia aikaa ja toisaalta satamassa voisi ottaa yhden juoman piazzalla ihmettelemässä ihmisvilinää ja välillä vaan ihan laiskottelemassa. Äänestystulos oli 3-0 ja päädyimme takaisin satamaan hyvissä ajoin. Lippukioski, josta laivaan myydään lippuja (niin, Italiassa ei kannata tunkea mihinkään julkiseen kulkuvälineeseen ilman lippua ja toisaalta lippujen hankintapaikka saattaa joskus olla isokin arvoitus), oli kuitenkin kiinni. Vieressä seisoskelevat nuorehkot kaverit yrittivät myydä meille matkaa omalla veneellään (80€) mutta samaan hengenvetoon kertoivat että lipunmyyjä yleensä tulee paikalle pikkuisen ennen venhon lähtöä. Nautiskelimme sitten piazzalla virkisteet ja olo kummasti siitä piristyikin. Noin varttia ennen h-hetkeä lippukioskille ilmestyi vanha mies sitten lippuja kauppaamaan. Selostin italo-englannilla tarpeemme ja mies kiitti muutamasta italian sanasta ja sanoi itse ’kiitos’. Laiva saapui minuutilleen ajoissa ja velloimme muun porukan kanssa laivaan. Matka Desenzanoon kesti 20 minuuttia. Kaikki muut matkustajat paitsi me ja yksi pyöräilijä menivät sisään(lämpötila oli varmaan liian arktinen, +15), me jäimme ulos ihailemaan loittonevaa rantaviivaa toisaalla ja hieman usvaista järvinäkymää toisaalla. Desenzanossa syödyn illallisen jälkeen oli vielä neljän kilometrin kävely hotellille ja sitten kello olikin jo sen verran että kirja ja sänky kutsuivat.

WP_20160330_18_33_09_Pro

Sirmione jää, Desenzano saapuu.

 

 

Seuraavana päivänä päivä valkeni hieman kirkkaampana, luvassa oli puolipilvistä, +19 ja autolla Gardan ympäriajo. Reipas kokkipoika paisteli niin riittoisan munakkaan aamiaiseksi että sitä piti tovi sulatella ennen kuin jaksoi takalistonsa autoon suunnata. Ensimmäiseksi kohteeksi otimme ’Salo’ –nimisen kaupungin, valintaan vaikutti varmaankin tietenkin sijainti ehkäpä kotoperäinen nimi. Liikenne soljui niin hitaasti että päätimme ajaa vain Salon läpi ja jatkaa matkaa kohti Rivaa. Salo näytti oikein turistille sopivalta turistikylältä mutta siihen tarkempi tutustuminen jäi kenties tuleville sukupolville.

WP_20160331_10_49_02_Pro

Italian Salo ja alkavat Alpit

 

Alpit ovat siitä hauskat luontokohde että ne alkavat tuosta noin, ihan yllättäen. Tässä kohtaa on tasankoa, tuolla kilometrin päässä on kilometrin korkuinen pikku nyppylä ja kun katsotaan vielä eteenpäin 10 km, alkaakin kivikasauma näyttämään ylväältä vuorelta lumihuippuineen. Alpit alkavat Gardan kohdalla siten että etelässä on vielä kuin Pohjanmaalla mutta Salosta lähtien kukkuloiden koko kasvaa hurjaa vauhtia. Välillä pitää oikein hieraista silmiään että onko tuolla usvan seassa pilviä vai lumihuippuinen vuori. Ajonäkymää ei myöskään pilaa järven kirkas liplattelu, kukkivat hedelmäpuut, runsas kukkaloisto joka puolella, vanhat mitä kummallisimmat rakennukset osa jo varmaankin lähes Rooman valtakunnan ajoilta. Tällä puolella järveä ajellaan aika paljon kuitenkin tunneleissa, sen verran jyrkkää on kiven nousu järvestä.

WP_20160331_12_13_59_Pro

Rivassa on kaikki

 

Riva on kaikkien Gardaturistien pääkaupunki ja se osaa olla sen sopivalla tavalla; jyrkkien vuorenseinämien ympäröimänä ja sini-turkoosivetisen järven pohjoiskohtana sillä on melkoinen etulyöntiasema moneen muuhun turistikohteeseen jo tällä kombinaatiolla. Hillitty kävelykeskusta runsaslukuisine kauppoineen miellyttää jotain kohderyhmää ja suurelle osalle kelpaa varmaankin kahvilassa istuskelu järven rannalla, keskustan piazzalla tai miksei rannalla/rantabulevardilla makoilu tai istuskelu maisemasta nauttien. Hörppäsin rantakahvilassa cappuccinon, lapsille maistui jäätelö ja croissant. Täällä oli jo tullut käytyä muutaman kerran aiemminkin eikä mitään uutta tällä kertaa tullut havaittua.

Aamulla olimme netistä lueskelleet että Gardan helmi on Malcesine ja että siellä olisi köysirata (tässä hassua suomennusta: http://www.gardalake.com/fi/place/funivia-malcesine-monte-baldo/)  jonka huipulta kelpaisi Gardaa tarkastella. Sinne siis.

WP_20160331_14_17_27_Pro

Vehnäolut tai joku lämpimämpi juoma maistuu Alppiterdellä

 

Ajelimme suoraan ’Funivia 1’ parkkihalliin arvellen että nimi saattaisi viedä meidät lähelle köysirataa (köysirata on vähän hassu sana tähän, kun ei siellä köyttä missään näy, mutta olkoot). Oppaassa oli varoiteltu pitkistä jonoista mutta näin ei-sesonkiaikaan liikkumisessa on se hyvä puoli että näin ei nyt asianlaita ollut, turhauttavia jonoja ei asemalla näkynyt. Liput olivat 36€ yhteensä kahdelta teiniltä ja minulta. Siellä täällä seisoskeli muutama ihminen odottaen vaunun lähtöä. Tunnelma tiivistyi äkillisesti kun etäältä lähestyen alkoi kuulua jatkuva puheensorina jonka lähde tuota pikaa varmistuikin; italialainen koululuokka retkellään. Ennen kuin tämä mölisevä ja poukkoileva ryhmä ehti vaunun jonotuskohtaan, kaikki me muut ryntäsimme kuin yhdestä käskystä tiukkaan jonoon ennen ryhmän saapumista. Omien lapsien koulun kohdalla on jo eteläeurooppalainen älämölö toki tullut tutuksi ja siihen osaa suhtautua normaalisena inhimillisenä ilmiönä joka ei ole vaarallista joskin joskus vähän hermostuttavaa tällaiselle suomalaiselle hissukalle.

WP_20160331_15_19_47_Pro

Tuota sitä tultiin – ja vauhdilla

 

Matka huipulle muodostui kahdesta osasta, välissä vaunun vaihto. Jälkimmäisen matkan vaunu pyöri hitaasti ympyrää joten maisemaa näki kivasti tarvitsematta siirtyillä täyteen ahdatussa vaunussa. Ylhäällä odottikin sitten sitä mitä en ole yhtään kaivannut mutta jota on kiva nähdä lyhytaikaisesti silloin tällöin: lunta. Ja paljon. Lumi oli jo vetistä ja huipulla oli helpohkoa liikkua sillä sulakohtia oli paljon. Ravintolassa istui ihmisiä päivää paistattelemassa, vaikka välillä vähän pilveen vetikin. Kävelimme ehkäpä kilometrin matkan korkeimpaan kohtaan ja kyllä siinä alkoi vilu tulla kun tuuli alkoi yltyä ja oma lämmöntuotanto ehtyä. Riippuliitäjiä muksahteli sinne tänne kävelyn varrella. Aika huikean näköistä meininkiä leijailla siellä n. 1800 metrin korkeudessa, ei olisi minusta siihen. Muutaman omankin muksahduksen ja lumipallosodan jäljiltä vaatteetkin alkoivat olla jo aika märkiä. Maisemat olivat ehdottomasti käymisen arvoiset. Sieltä lähtee myös paljon vaellusreittejä joita voisi hieman kesäisempänä ajankohtana hyvinkin harkita.

WP_20160331_14_35_14_Pro

Garda sumupilven takaa kengät märkinä ja naama sinisenä tarkasteltuna

 

Kävimme vielä itse alakylässä lounastamassa ja pienehkö kylä on linnoineen kyllä käymisen arvoinen. Sieltä ajelimmekin sitten kohti hotellia, pikkuhiljaa matkan varrella vuoret madaltuivat ja äkillisesti oli jälleen kuin Pohjanmaalla. Päivän kruunasi kunnon päivällinen hotellin ravintolassa jossa palvelu oli mainiota, ruoan hintalaatusuhde kohdallaan ja tunnelma sekä keskutelun taso loistava. Sängyssä vielä naamariin supermasentavaa neorealistista venäläistä kirjallisuutta (http://intokustannus.fi/kirja/jeltysevit/) paikallisen punaviinin ryydittämänä ja päivä oli täydellinen.

WP_20160331_16_31_21_Pro

Malcesinen linna pullistelee kallion päällä

 

Seuraavana päivänä olikin sitten suuntana koti-Casciano ja mikäs oli etelään päin ajellessa kun lämpöäkin ennustettiin viikonlopuksi 22-25 astetta lähes pilvettömältä taivaalta.

WP_20160401_11_53_00_Pro

Mukavat pari päivää tässä tönössä.

WP_20160401_12_26_52_Pro

Vielä ennen lähtöä hyvästeltiin tiput ja joutsenet joita parveili hotellin edessä monen laulun arvoisesti

Kesäiseltä näyttää.

firehuhti

Hellettä pukkaa, sitten normalisoituu

 

Helsinki-Tukholma

Välillä on mukava piipahtaa synnyinmaassakin. Sääkin päätti suosia; aurinko helotteli keväisenä lauantaina niin kutsuvasti että Kauppatorilla, Kaivarissa ja koko keskustan alue suorastaan tulvi tätä taivaalllista ihmettä taivastelemaan tulleita kansalaisia.

Viikko Suomessa hurahti kavereita tapaamassa, hampaita remontoidessa ja lähinnä työn merkeissä, blogi aiheesta: http://www.avarea.fi/suomen-sas-kayttajien-yhdistyksen-laivaseminaari-15-17-3/

WP_20160312_13_00_42_Pro

Elämänlaatua: kuppi kahvia, lihapiirakka, kiireetön hetki ja keväinen aurinko Kauppatorilla

WP_20160312_13_25_17_Pro

Terassi houkutteli väestöä paheiden teille

WP_20160312_13_17_58_Pro

Klippan ja Suomenlinna komeana yhdessä

 

 

WP_20160312_15_15_16_Pro

Töölölahti vielä vankan jääkannen suojaamana

 

WP_20160316_10_47_41_Pro

Tukholman saaristossa riittää ihasteltavaa

 

WP_20160317_14_32_29_Pro

Hrr, kylmännäköinen Suomenlahti jää taakse

 

WP_20160317_19_02_29_Pro

Kylmää on Alpeillakin. Tai ainakin lunta.

 

WP_20160319_13_42_29_Pro

Takaisin Toscanan keväässä

 

 

Kevät puskee esiin – napsahtikohan talven selkäranka

Ala-asteella opettajani Kaija Petzold (missähän olet Kaija, kiitos niistä vuosista) kertoi meille pellavapäille että ‘vuodenajat ovat rikkaus’. Jotenkin omassa päässäni käänsin ilmoitetun asian sellaiseen asentoon että Suomen vuodenajat ovat jollain erityisellä tavalla ihanat ja että maailman kansakunnat kadehtivat meitä niistä johtuen. Iän karttuessa on oppinut sen että mielipiteensä vaihtaminen ei tarkoita takin kääntöä.

Täällä 43:n leveyspiirin vaiheilla Toscanassa asia näyttäytyy jokseenkin eri valossa (konkreettisesti ja kuvaannollisesti). Talvesta en ole kenenkään kuullut sanovan mitään positiivista ja se nähdään välttämättömänä pahana joka vaan on siedettävä kun näitä vuodenaikoja täälläkin vielä on (tropiikissa ei). Tosin moni on erittäin kiinnostunut kuulemaan suomalaisesta talvesta; meitä suomalaisia ei täällä pilvin pimein leijaile ja Suomi selvästi koetaan hieman eksoottisena paikkana ja meidät suomalaiset kummallisina kylmän kestäjinä. Maininnat eteläisenkin Suomen -30 asteiden pakkasista saavat aikaan hieman epäuskoisia katseita ja silmien pyörittelyä.

Lunta ei ole tänne alaville maille kiusaksi asti tullut tänä talvena; korkeintaan hieman kuuraa. Naapurin pariskunta kertoi yhdestä talvesta jolloin lunta oli tullut kertarysäyksellä polveen asti; kuinka hiljaista olikaan joka puolella kun kukaan ei uskaltanut eikä päässytkään autoillaan ja mopoillaan hankeen päristelemään. Talvirengaspakko on täälläkin ja tästä vielä noin 50 kilometriä etelään Arezzoon asti. En sitten tiedä kuinka moni niitä oikeasti käyttää. Vaihtoehtona olisi tunkea ketjut takaboksiin pahan päivän – ja poliisin – varalle. Itselläni on alla kesärenkaat ja vain yhtenä aamuna oli hieman jännää kuskata lapsia kouluun kun lämpötila oli -4 ja tiellä mahdollisesti mustaa jäätä.

WP_20160130_13_36_51_Pro

Rosmariini hehkuu sinisissä kukissaan. Jos katsoo tarkasti, näkee kimalaisen työssään.

 

Ilman keskuslämmitystä kylmän ilman kokee täällä hyvin konkreettisesti kun välillä ulkona on lämpimämpää kuin sisällä. Lämmitys tapahtuu kaasulla ja hoidan sitä manuaalisesti ja kitsailevasti; kaasulasku karkaisi satoihin, jopa yli tuhanteen euroon jos yrittäisi lämmittää asunnon yhtä lämpimäksi kuin Suomessa. Tyytyminen on 16-17 lämpötilaan ja kerrospukeutumiseen.

WP_20160130_12_54_32_Pro

Satoja narsisseja tien varressa valmiina keltaiseen väriloistoon

 

Tammikuu on täällä kuukausista kylmin ja se päättää tänään päivänsä. Tästäkin eteenpäin päivät vain pitenevät ja lämpenevät. Lunta voi vielä tulla, mutta pitkänkään aikavälin sääennuste ei onneksi sen suuntaistakaan lupaile. Kuten vuokraisäntäni sanoi, helmikuun puolestavälistä eteenpäin pahin on yleensä takana ja kevät voi alkaa. Tervetuloa.

WP_20160130_13_36_03_Pro

Portinpielen ruusut kukkivat näköjään läpi vuoden. Mukana myös syvä, voimakas tuoksu

 

WP_20160130_13_09_17_Pro

Toisaalla tienverressa monimuotoinen kasvikunta tunkee itseään esille ilmojen lämmetessä