L’Espressoa, Pisaa ja vähän Waldorfiakin

Väite ja sen paikkansapitävyys

Uudessa L’Espressossa oli mielenkiintoinen artikkelikokonaisuus; haastellinen yritys hahmottaa miten mm. digitalisoitunut maailma, muuttuneet lukutavat ja ‘filter bubble’ (https://fi.wikipedia.org/wiki/Informaatiokupla) laajassa merkityksessä jopa muuttavat tai ainakin vaikeuttavat asioiden ennustettavuutta; suositut esimerkit ovat tietenkin Brexit ja Trump. Miksi myös galluppien luotettavuus on kärsinyt. Mikä liittyy mihinkin.
Samassa yhteydessä mainittiin Suomen laskeneet Pisa -tutkimusten tulokset ja toisaalta että Suomi on maailman kärkimaita koulun ‘digitalisaatiossa’ siinä merkityksessä että oppilaille halutaan parhaat mahdolliset välineet, kuten tabletit yms. Tässä nähtiin yhteys. Tuossa kohtaa omista aivoista kuului pieni rasahdus ruostuneitten rattaitten käydessä ylikierroksella; noiden asioiden välilläkö korrelaatio? Ja entä sitten?
Muistattehan mikä ero on kausaliteetilla ja korrelaatiolla? Aina kun nukun kengät jalassa yön ja aamulla on pää kipeä, syynä pääkipuun ovat kengät. Vai joku muu syy? Korrelaatio-joo, kausaliteetti-ei. Mitä korkeampi lämpötila, sitä enemmän jäätelöä myydään. Korrelaatio ja syy-seuraus, kyllä. Toinen esimerkki oli halpamaisesti lainattu tuolta: https://en.wikipedia.org/wiki/Correlation_does_not_imply_causation
Mutta siis; miten lähestyä epäilyttävää väitettä->tabletin käyttö koulussa heikentää Visa -tuloksia. Ei muuta kuin KVG.
Business Insider:
http://www.businessinsider.com/why-finland-fell-in-the-pisa-rankings-2013-12?IR=T
Selityksiä: huono taloudellinen tilanne, väärät päätökset menneisyydessä.

Kanadalaisen British Columbian artikkeli on mielenkiintoinen jo siitäkin syystä että on mielenkiintoista kuulla mitä tuolla maailmannurkalla puuhataan ja mietiskellään:
https://thetyee.ca/Opinion/2016/12/15/Global-Student-Test-Results/
Selityksiä: väärät hallituksen säästöpäätökset, epätasa-arvoisuus jotka toisaalta ovat ristiriidassa B.C:n omiin havaintoihin.
Washington Post ja pojat ovat poikia
Tässä mennään omastas mielestäni jo syvemmälle ja analyyttisempaan kerrokseen:
https://www.washingtonpost.com/local/education/finlands-schools-were-once-the-envy-of-the-world-now-theyre-slipping/2016/12/08/dcfd0f56-bd60-11e6-91ee-1adddfe36cbe_story.html?utm_term=.d32463cfa862
Täältä alkaa löytyä yhteyksiä alkuperäiseen kysymyksenasetteluun; ongelma olisikin pojissa ja heidän liiallisessa ruutuajassa. Tyttöjen suoritustaso on pysynyt ennallaan. Eli syy onkin pojissa?

 
Ruutuaika ja Waldorf -koulu
L’Espresson jutussa myös todettiin että jopa teknologian edelläkävijät ovat havainneet että kenties ei olekaan hyvä idea että lapset räplivät laitteita koulussa vaan kenties steinerilainen meininki voisikin olla viisampaa:
https://www.theguardian.com/technology/2015/may/23/screen-time-v-play-time-what-tech-leaders-wont-let-their-own-kids-do
Jos siis voitaisiin osoittaa että suomipoikien heikentyneet Pisa -tulokset johtuvat ainakin jossain määrin liiallisesta ruutuajasta, voisimme kenties löytää asialle kausaliteettia. Pitää myös muistaa se että moni maa on panostanut Pisa -kokeisiin paljon ja melko varmasti sillä on myös oma selityksensä vajonneisiin tuloksiin. Lisäksi monessa artikkelissa pohditaan mittaako Pisa oikeita asioita(mikä on oikea…) ja kannattaako ylipäätään tehdä panostuksia koululaitokseen Pisa -tutkimuksissa menestyminen vain mielessä.
Kenties siis alkuperäisessä L’Espresson väitteessä on jotain perää, joskin huoli pitäisi kohdistaa poikiin ja vähentää ruutuaikaa. Asiakokonaisuudessa lienee niin monta muuttujaa että yksiselitteisien totuuksien löytyminen on niin epävarmaa että vain arvioita voi esittää eikä mitään täsmällisiä prosenttilukuja. Itse mutuna olisin huolissani siitä että jos pitkäjänteisyyttä vaativa kirjan lukemisen taito (kirjakin voi tietenkin olla tabletilla, itse käytän sitä paljon) heikkenee oleellisesti, mitä se tekee lasten älylliselle ja analyyttiselle ajattelulle. Sivumennen sanoen, sellainen malli löytyy Trumpista joka mainostaa ettei lue kirjoja vaan katselee vain uutislähetyksiä. Pääsee niinkin siis pitkälle.

wp_20170228_15_20_36_pro

Waldorfilaistan esitys. Mukana yksi oma nöpönassu.

Livenä: https://www.youtube.com/watch?v=vV7cONyavfg

Lopuksi todettakoon että omat lapsemme opiskelevat juurikin Waldorf -koulussa ja siellä ei totisesti teknologiaa suosita. Kaikki tehdään omin pikku kätösin ja ja fiilispohjalta voi todeta että siinä paljon enemmän hyvää kuin epäilyttävää, vaikka kaikkea sieltä tulevaa puhdasoppisuutta ei kyllä aina jaksa ymmärtää. Kaikkea toimintaa ei tietenkään näin ulkkarina osaa sanoa johtuuko se italialaisuudesta, waldorffilaisuudesta, juuri tuosta koulusta ja sen toimintatavoista vai/ja kuitenkin luultavimmin näiden kombinaatiosta. Suomalaisiin lapsiin verrattuna täällä ei totisesti älypuhelimia varsinkaan nuorimmilla kädessä tapaa. Onko se hyvä vai huono asia, riippunee kysyykö tätä lapselta itseltään vai hänen vanhemmaltaan.

Kevät

Se on täällä. Se alkoi keskiviikkona 7.3. Katsokaa vaikka. Samassa kuvassa kukkiva rosmariini ja manteli. Toisaalta kaukana näkyvät vielä lumiset Apenniinien huiput. Viikonlopuksi päivähuiput 20:n nurkilla. Skumpat kylmään hyvissä ajoin. Nautitaan.

wp_20170308_12_59_24_pro

Sinistä ja vaaleaa monessakin kohtaa

 

wp_20170307_16_41_25_pro

Illan pidentämät varjot paljastavat kuvaajan pällistelemässä maisemaa Firenzen suuntaan ja kukkivaa hedelmäpuuta

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Rakeinen kuva Lontoosta

Miten kuvaisi Lontoota ihmiselle, joka ei siellä ole käynyt. Tai itselleen, vaikka on käynyt, useastikin. Olisi latteaa sanoa että se on ihan omanlaatuisensa, oma persoona. Niinhän jokainen kaupunki maailmassa on. Entä jos sanoisi että se on kuin etäinen kaveri, sellainen jonka kaikki luulevat tuntevansa mutta eivät tunne. Tai voimakkaan angloamerikkalaisen mediaviihteen läpitunkema ikääntynyt näyttelijä, joka ei kuitenkaan näytä ikäiseltään vaan pysyy samannäköisenä, leikkausten tai ties minkä syiden takia, vuodesta toiseen. Vähän samoin tunsin kun olin ensimmäistä kertaa New Yorkissa. Heti kun sinne saapui, tuntui että olen jo nähnyt tämän. Ja niin tietenkin olinkin, molemmat kaupungit kun ovat tuttuja teeveestä vanhan mainoshokeman mukaisesti. Mutta toisin kun New Yorkissa, Lontoossa on enemmän kerrostumia. Enkä tarkoita pelkästään ajallisia, mutta ehkä juuri niiden takia syntyneitä. Se on samaan aikaan sympaattisen ja kotoisan peribrittiläinen pubeineen, hassunnäköisine poliiseineen ja karvalakkisine vartijoineen, Sherlock Holmes –museoineen ja mataline taloineen. Toisaalta se on moderni, nopeasti kasvava megapolis jossa suurin osa vastaantulijoista ei suinkaan näytä brittiläisiltä herrasmiehiltä tai Downtown Abbey –näköisiltä hörhelönaisilta vaan ihmisiltä kaikista muista maailmankolkista kaikilla mausteilla. Täynnä turisteja ja toisaalta juoksujalkaa töihin kiiruhtavia siististi pukeutuneita valkokaulustyöläisiä. Tarvitseeko sitä sen kummemmin kuvatakaan, mutta useammankaan kerran jälkeen suhde siihen ei ole muuttunut kovin etäiseksi. Mutta ensikertalaiselle, kuten nuorimmaiselle, kuva megapoliksesta saattaa jäädä vähän rakeiseksi vain muutaman päivän perusteella.

Asiaa menneiltä vuosikymmeniltä:

Niin Lontoon raetta, niin …

 

Matka oli jälleen hyvä aloittaa jo tutuksi tulleelta Pisan lentokentältä. Mukavaksi kentän tekee varmaankin se – ironista kyllä – että sitä ei liian moni muu itseni lisäksi käytä. Se on pieni mutta ei ahdas. Muutamassa hetkessä olet jo sisääntultuasi portilla odottamassa konetta. Ja kun Ryanairilla lennellään, ei hintakaan aiheuta ahdistusta. Kolmen hengen menopaluu, 120€. Sivumennen sanoen, samaa rauhallisuutta ei ole Lontoon Standstedtin kentällä joka toimii Ryanairin ja Easyjetin koneiden satamana. Toki varsinkin Ryanairilla on niin laaja lentoverkosto Lontoon ollessa yhtenä päähubeista, että asiaa ei kannata sen suuremmin ihmetellä. Kontrasti Standstedtin ja Pisan välillä on melkoinen, vaikka luonnollisesti Heathrow on sitten vielä ihan jotakin muuta.

WP_20160207_10_29_14_Pro

Hyde Parkissa virtaa vesi ja ihmiset

 

Hop-on-hop-off busseilu on paras tapa tarkastella Lontoon ulkoisia avuja. 2-3h kun istuskelee bussissa niin keskeisimmät paikat on tultu bongattua ja ahteri puutunut. Toki nimensä mukaisesti kannattaa välillä jaloitellakin. Busseissa on aina opas joka heittää luonnollisesti läppää faktojen seassa. Kolmessa eri bussissa käytyäni huomasi miten oppaat laittoivat omaa persoonansa peliin; jokainen tarina oli hieman erilainen huumoriltaan, toki faktat jotakuinkin säilyivät. Tällä kertaa tuli katsastettua London Eye vähän tarkemmin. Sesonkiaikoina kuuleman mukaan jonot sinne ovat melkoiset, nyt riitti noin vartin jonotus.

WP_20160207_10_59_32_Pro

Kevät etuaikailee Lontoossakin. Silmuja pukkaa puihin ja kukat kurkistelevat joko olisi remuamisen aika

WP_20160207_12_33_55_Pro

Tulee pitkä olo lyhyemmällekin kun katselee isoa kylää vähän korkeammalta

 

Harry Potter Tour: https://www.wbstudiotour.co.uk/ on kyllä fanille todellinen taivas. Itselläni into aiheeseen oli jo jossain vaiheessa vähän hiipunut, mutta tämä käynti kyllä herätti innon uudestaan, ja luulenpa että elokuvat tulee lähiaikoina katsottua toisen kerran läpi. Jotenkin sympaattisen brittiläiseen tapaan tehtyä, ei jenkki-big-show meininkiä, vaan siistiä, huolellista, milteinpä pedantilla tavalla on katsojalle herätetty henkiin Harry Potterin ihmeellinen elämä ja puitteet. Liput kannattaa hankkia etukäteen nettisivuilta ja paikalle siirtymiseen varata huolella aikaa (Lontoo Euston – > Watford Junction, josta pääsee Potterbussille sitten studiolle perille asti). Ja krääsäkauppa on melkoinen ansa jos kortilla on katetta ja luonne on heikko.

WP_20160208_14_21_54_Pro

Vähän isompi ruokasali – tuttu elokuvista

WP_20160208_14_24_42_Pro

Potterhahmot jähmettyneinä

WP_20160208_14_42_44_Pro

Dumbledore esittelee toimistoaan

WP_20160208_14_56_43_Pro

Onko Mikkel… Hogwartsiin mänijöitä?

WP_20160208_15_04_08_Pro

Hän saapui tutulle reiteelle

WP_20160208_15_49_15_Pro

Hogwartsin ‘pienois’malli on vaikuttava

 

 

London Zoossa käytiin myös erityisesti nuorimman pyynnöstä. Itseäni olisi kiinnostanut luonnontieteellinen museo, mutta ensi kerralla sitten.

WP_20160209_15_41_27_Pro

Löytyihän niitä simpansseja viimeinkin

 

Kiitos jälleen kerran, Lontoo. Hintataso on melkoinen, mutta on se sen väärti, ainakin silloin tällöin.